13.8. Tulipalo ja varkaita

Kolmastoista päivä oli todellakin epäonnen päivä työmaallamme. Tulin reilun parin viikon paussin jälkeen taksin katsomaan mitä kaikkea on saatu aikaiseksi. Uusi upea katto – wow, kupariset rännit – wow, huoneiden seinät saaneet uutta päällystettä ja pohjaväriä – wow. Tuntui uskomattoman hienolta nähdä mitä kaikkea oli tapahtunut sitten viime näkemän. No, meikäläisen hommathan eivät olleet ajan myötä muuttuneet, vaan tavoitteenani oli raivata suihkutilasta yksi hylly ja tulevasta saunasta kasa kaakeleita pois. Haalarit päälle ja hommiin. Tällä kertaa käytössäni oli kevyt Hiltin rimpula, jonka kanssa meinasi mennä hermot verrattuna ammattilaisten työkaluihin (Boshin Hammer tai Makita).

Pari tuntia hikeä väännettyäni, olin valmis lähtemään kotiin Winterhudeen. Kerätessäni varusteitani huomasin kännykkäni kadonneen olohuoneen ikkunalaudalta. Paikalla oli 6 työmiestä, joita pyysin soittamaan numerooni. Missään työmaalla ei soinut, vaikka kävimme kuuntelemassa kaikki 4 kerrosta. Kännykkä hälytti aluksi, jonka jälkeen soitot ohjautuivat suoraan vastaajaan. Joku …tanan saasta pölli sen ollessani hakkaamassa kaakeleita seinistä ja vielä omassa kodissani. Ensin epäilys työntekijöihin mutta heillä olisi ollut mahdollisuus siihen pitkin kesää ja lisäksi he ovat pitäneet omiaan samalla tavalla ikkunalaudoilla. Todennäköisempi varas löytyy rakennusten raudankerääjistä. Saksassa on paljon imigrantteja, jotka ansaitsevat rahansa keräämällä rautaromua rakennustyömailta. Meilläkin niitä on näkynyt useita ja olemme sanoneet heille, että kaikki rautaromu pihalla on otettavissa. No joku ’himmeä’ on tullut sisään huhuilemaan ja huomannut olohuoneessa kommunikaattorini. Koska silloin seiniä hiottiin koneilla, ei kukaan kuullut eikä huomannut ylimääräistä miestä työmaalla ja sen sileän tien meni kommarini. Onneksi se on lukittu, eli siitä ei ole hyötyä varkaalle, eikä mahdolliselle ostajalle.

Olimme jo lähdössä työmaalta, kun päätin vielä kerran katsoa kaikki kerrokset läpi. Toiseen kerrokseen tullessani huomasin sen olevan täynnä savua. Katon rakentajat olivat olleet koko päivän korjaamassa parvekettamme (sitä josta vesi tulee sisään) liekinheittimen kera, joten marssin suoraan Emman huoneeseen. Nurkasta tuprusi mustaa savua, joka oli täyttänyt huoneen ja valloittanut koko kerroksen. Liekkejä ei vielä näkynyt. mutta kun vetäisin lattian päällä olevan maton pois, niin kulmasta nousi reilun metrin korkuiset liekit. Huusin paniikissa ensin englanniksi FIRE, sitten saksaksi FEUR ja perään water, wasser jne.. Etsin jotain millä tukahdutaa tulen ja ainut minkä löysin oli leveä lankku, jonka heitin tulen päälle. Vauhtia antoi perinteinen tennareilla päälle hyppely kera n. 180 sykkeen. Tulipalo oli lattian alla rakenteissa ja polttanut tiensä läpi lähes 5 cm paksuisen tammilattian. Holger juoksi vesiämpärin kanssa alakerrasta ja saimme liekit sammumaan mutta noin 1,5 m x 1,5 alue allamme oli vielä tulikuuma ja kyti. Revimme lattian auki ja suihkutimme seinän pesuun tarkoitetulla ruiskulla vettä lattialankkujen alle. Kun pahin alkoi olemaan ohi, niin ajoin vielä paikalliseen rautakauppaan ostamaan sammuttimen, jolla hoidimme viimeisen sammutuksen. Tuhot: reilut 3 neliötä lattiaa, parvekkeen ikkunoiden ja oven raamit ja osa lattian tukirakenteista. Palo oli tullut parvekkeen kautta lattian alle ja siellä edennyt puurakenteisissa osissa.

Onneksi kävin ennen lähtöä katsomassa vielä kaikki kerrokset, onneksi siirsin ison kaasupullon tulen vierestä välittömästi alakertaan ja onneksi joku mulkvisti pölli kännykkäni, sillä ilman sitä olisimme lähteneet rakennukselta kotiin.Tuntia myöhemmin olisi restaurointi-kohteemme muuttunut uudisrakennus-kohteeksi. Jotta päivä olisi täydellinen, jouduin selvittämään varkautta paikallisella poliisiasemalla pari tuntia ja kiitos A-lehtien loistavan IT:n sain uuden kännykän jo seuraavana päivänä Hampuriin.

Lisää ensi viikolla, kun vakuutusmiehet tulevat paikalle.