3.7. Vettä sataa, kukat tykkää, minä en!

Hampurissa ukkoskuuroja eikä mikään ihme, kun lämpötila on pysytellyt lähempänä 30 astetta. Putkimiehemme Frank tulee maanantaina ja taitaa sairausloman syynä ollakin EM-putken jatkumisen sijaan toinen työmaa. Holger sai putkiurakoitsijan toiminnasta kunnon ’kilarit’ ja soitti urakoitsijalle puolestamme. Olemme yhdessä päättäneet, jos hommat eivät mene suunnitelmien mukaan, niin minä huudan kuin hinaaja kaikilla mahdollisilla painokelvottomilla suomenkielisillä sanoilla suoraan luuriin. Ihan sama, vaikka eivät ymmärrä, mutta kunhan pelkäävät.

Lainasin Frankin noin 10 kiloa painavaa seinän murskaajaa. Vehje on isompi kuin aikaisemmin käyttämäni Makita ja sen nimi on Hammer by Bosch. Siispä reippaana repimään seinistä irti kaikki tiiliseinään asti. Talo on rakennettu niin, että ulkoverhous on punaista tiiltä, jonka välissä ilmaa ja sisäseinät jälleen samaa tiiltä. Pystyin toimimaan koneen kanssa noin 15 minuutin jaksoissa, jonka jälkeen oli pakko lepuuttaa käsiä. Raskasta mutta urakka joutui.

Iltapäivällä alkoi ukkostaa ja päätimme tarkistaa onnistuiko silikooni eristyksemme Emman huoneen parvekkeen ovessa. No eipä tietenkään, vaan vesi tuli iloisesti sisään ja siis lattian alle. Voihan scheisse, joudumme miettimään uutta ratkaisua ongelmaan.

Kun menimme Nadjan kanssa yläkerran vierashuoneeseen, niin vastassamme oli noin 1 x 1,5 metrinen lätäkkö. Vesi tuli katosta läpi ja emme voineet muuta kuin nauraa. Toinen vaihtoehto, joka tuli ensimmäisenä mieleen, oli luonnollisesti itkeminen. Toivottavasti kattourakoitsijamme aloitta pian ja toivottavasti Hampurissa paistaa tulevina viikkoina aurinko. Huomenna siivoan tuhojeni jälkiä, joka ottaa otsaan nousseesta sarvesta jo etukäteen. Edessä hikoilua, pölyä ja 200 kg kivimurskaa.