Oululainen Vielman perhe osti 1990-luvun alussa rintamamiestalon, jota 80-luvulla oli remontoitu muun muassa lisäämällä eristystä. Yritys oli ollut hyvä, mutta lopputulos osin epäonnistunut.
Kaikki alkoi vuonna 1991, jolloin perhe löysi pitkään etsimänsä unelman Oulun Karjasillan idylliseltä rintamamiestaloalueelta. Rakentamisalan ammattilaisena Paavo Vielma tutki ennen ostopäätöstä rakennuksen melko tarkkaan itse ja ilman ulkopuolisia asiantuntijoita.
– Olimme varmaan aika tyypillinen vanhan omakotitalon ostajapari. Toki minulla oli tietämystä rakentamisesta, mutta vanhan talon kohdalla jokainen on hieman heikoilla jäillä, hän sanoo.
– Teimme siis heti omat tutkimuksemme ja mietimme, mitä talo kaipaa ja mitä me. Nämä talvella 1991–1992 tehdyt suunnitelmat ovat pitäneet sisällöltään, mutta aikataulu on pettänyt. Noin kymmenen vuotta, Vielma naurahtaa.
Yllättäviä löytöjä
Vuonna 1945 rakennettu rintamamiestalo näytti olevan ikäisekseen kelpo kunnossa. Aikaisemmat asukkaat olivat 1980-luvulla vaihtaneet vesikatteen konesaumapeltiin, uusineet talon ulkoverhouksen, lisäeristäneet seinät, vaihtaneet ikkunat ja pintaremontoineet kellarin.
Paljon oli kuitenkin vielä tekemättä. Talonrakennuksen opettajana ja rakennesuunnittelijana työskentelevä rakennusinsinööri Vielma kartoitti kiireisimmät remonttikohteet.
Yksi ensimmäisistä töistä oli uuden kylpyhuoneen rakentaminen kasvavan lapsiperheen tarpeisiin. Saadakseen talon toiseen kerrokseen sijoittuvaan kylppäriin toimivan ilmanvaihdon, hän teki reiän ja luukun ullakkotilaan. Tuo reikä paljastikin melkoisen löydön...
Rakennusvirhe poikineen
Talon ullakolle päästyään Vielma havaitsi, että peltikatteen alla ei ollut lainkaan aluskatetta. Huomio ei yllättänyt, sillä räystäät olivat näyttäneetkin epäilyttävän ohuilta.
Yläpohjan tuuletus oli olematon. Katon vinoilla osilla kattokannattajan korkeus oli noin 125 milliä, ja koko tila oli täynnä purua sekä purun päälle asennettua mineraalivillaa, joka oli kiinni kattopellissä.
– Ryömin noin puoli metriä korkeassa tilassa ja poistin villoja niin paljon kuin pystyin saadakseni heti edes jonkinlaisen tuuletusvälin katteen alle, Vielma kertoo.
Lisäksi hän teki ullakon päätyihin tuuletusaukot, jotta talon pituussuuntainen tuuletus toimisi edes jotenkin. Samalla paljastui ongelma seinien rakenteessa. Seinien yläosan pysty- ja alaosan vaakaverhouksen takainen tuuletus loppui verhouksen suunnanvaihdon kohdassa.
Lisäeristystä oikein ja väärin
Talon aikaisemmassa lisäeristyksessä oli tehty paljon väärin, mutta jotain oikeinkin.
– Hyvää oli itse yritys ja ajatus lisäeristämisestä, Paavo Vielma toteaa.
Vaikka rakenteet olivat suhteellisen ilmatiiviit, niiden eristyskyky oli heikko. Seinien 100 millin purut ja vinolaudat sekä yläpohjan 100–250 millin kutterinlastupuruseos eivät olleet järkeviä nyt, eivätkä edes 1980-luvun energiahinnoilla.
Seinien ulkopintaan oli lisätty eristystä kaksi kerrosta, mikä oli ollut Vielman mukaan oikea ratkaisu. Vanhaa verhousta vasten oli tehty pehmeällä lasivillalla ja koolauksella ensimmäinen 50 millin kerros. Sen päällä oli toinen 50 millin tuulensuojakalvolla varustettu kerros.
– Mutta koolaus oli puutteellinen, sillä verhouksen taakse ei muodostunut yhtenäistä ilmaväliä alhaalta ylös asti. Itse verhouskin oli melko epäonnistunut esitys. Ulkoverhouslauta oli varmasti halvinta ja huonointa mitä oli löytynyt. Kaiken kruunasi punamultakäsittely, joka ei ollut suojannut verhouslautaa säältä ollenkaan, hän muistelee.
Alkutöikseen Vielmat harjasivat ulkoseinistä punamullan pois ja maalasivat ne uudelleen öljymaalilla.
Tuuletusongelma on olemassa edelleen, mutta tämän talven aikana se on tarkoitus korjata. Syksyllä aloitetun vesikatto- ja yläpohjaremontin yhteydessä seinien pystyverhous vaihdetaan vaakasuuntaiseen, jolloin verhouksen ilmaväli korjaantuu.
Kun talon ulkoseinien pystyverhous on vaihdettu vaakasuuntaiseksi, ovat seinät viimeisen päälle kunnossa. Seinien lisäeristys on jo tehty, ja se on lisännyt niiden eristyskykyä merkittävästi. Remontin myötä seinien U-arvo (W/m²K) parani 0,555:stä arvoon 0,258:aan eli lämpöhäviöt seinän läpi ovat puolittuneet.
Yläpohjan eristys ulkoapäin
Talon yläpohja oli tähdellisempien remonttitöiden edetessä kyseenalaisessa kunnossa pitkään. Aika ajoin talon isäntä tarkisti tekemästään ullakkoaukosta kattorakenteiden kunnon. Mitään hälyttävää ei ollut tapahtunut, paitsi kulunut energiaa hukkaan ja paljon.
Yläpohjan purku- ja eristystyöt käynnistyivät vasta viime syksynä. Paavo Vielma päätyi epätavalliseen ratkaisuun. Työ päätettiin tehdä ulkoapäin, sillä kaikki alapuolella olevat tilat haluttiin pitää koko ajan käytössä.
Ensimmäisenä vanha katto ja yläpohja purettiin rungon sisäpintaan asti.
– Poistimme vanhat ruoteet, jotka olivat jo pehmenneet, osin jopa lahonneet. Samoin poistimme vanhat purut, lastut ja villat. Purun poistoon voin suositella muillekin imuriautoa. Kolmessa tunnissa oli kaikki pois. Helppoa ja oikeastaan halpaakin, Vielma selvittää.
Yhtenäisellä rintamamiestaloalueella ei ollut juuri mahdollista korottaa kattoa, joten uusi eristys piti tehdä mahdollisimman ohuena.
– Päädyimme hyvin eristävään polyuretaanieristeeseen. Sitä tuli vinoille osille 160 milliä ja keskialueen vaakasuoralle osuudelle 320–480 milliä.
Näillä eväillä talosta tuli ilma- ja vesitiivis sekä hyvin lämpöä eristävä.
Yläpohjan eristyskyky parani nelinkertaiseksi. Vanha U-arvo oli vain noin 0,60, nyt se on keskimäärin 0,144 eli parempi kuin nykyinen vaatimus uusille rakennuksille. Yläpohjarakenteen U-arvo on parhaimmillaan keskialueella ja hieman huonompi vinoilla katon osilla. Ennen kaikkea yläpohja on nyt oikeista väleistä tuulettuva ja rakenteellisesti turvallinen.
Huimat säästöt
Talon eritysremontti on merkinnyt monin tavoin tuntuvaa parannusta. Pelkästään yläpohjan eristämisestä koituva rahallinen säästö on Vielman laskelmien mukaan niinkin hurja kuin yli 450 euroa vuodessa. Kymmenessä vuodessa eristämisen hinta on kuitattu.
– Koko vesikatto- ja yläpohjaremontin kustannusarvio on luokkaa 15 000 euroa, mihin hintaan kuuluu jo muutama lapeikkunakin. Remontti on myös erittäin järkevä talon ja sen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta.
– Vaikka varsinaisia korjausavustuksia ei saisikaan, kannattaa lisäksi hyödyntää remonttityöstä saatava kotitalousvähennys täysimääräisenä joka vuosi niin kauan kuin remontoitavaa riittää, Vielma lisää.
Energiatehokas muistilista
Remontteja ja niiden suunnittelua ohjaavat aika ja raha, mutta myös tarve. Jotta talo ja sen rakenteet voivat hyvin, on aina muistettava kokonaisuus. Tässä Paavo Vielman laatima tärkeysjärjestys rakennuksen energiatehokkuutta parantaville toimenpiteille:
1. Rakenteiden tiiveys. Poista vuoto- ja vetokohdat huolellisesti, sillä tämä on kaikkein kannattavin energiaremontti. Tiivistämällä ilmavuotokohdat voi säästää monta sataa euroa vuodessa.
2. Keskity ilmanvaihtoon. Painovoimainen tai koneellinen poisto voi puhaltaa satoja euroja suoraan ulos. Jo yksinkertainen ja halpa lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihtokone säästää selvää rahaa ja parantaa sisäilman laatua.
3. Harkitse talon vaipan eristämistä. Muista, että talosi on yksilö, eikä siihen todennäköisesti voi soveltaa naapurin talon lisäeristystapaa.
4. Uusi lämmitysjärjestelmä. Jokin tukilämmityslaitekin voi olla varsin kannattava jo lyhyellä aikavälillä. Ikkunoiden ja ovien vaihto kuuluu vasta viimeisiin töihin.
Teksti Riitta Niskanen Kuvat Juha Sarkkinen
Juttu on julkaistu Meidän Talon numerossa 1/2009.
