Entisajan tunnelma tallentui

Ensi vierailu suurten kuusien katveessa uinuvaan maalaistaloon ajoittui syksyyn kuutisen vuotta sitten. Katri-Inan muistiin ovat jääneet puutarhan ihanat talviomenat. 1800-luvulla rakennettu talo oli niin sokkeloinen, että hän eksyi sen uumeniin.

– Ostoa mietittiin kovasti, onhan vanhaa taloa ostettaessa riski aina olemassa. Kuntokartoituksesta selvisi, että edessä olisi valtava urakka. Katto vuoti, osa ikkunoista oli huonossa kunnossa ja sokkeli rinteen puolelta maan alla. Lisää selvisi kaupanteon jälkeen. Edellisen asukkaan korjauksia piti purkaa enemmän kuin alkuperäisiä rakenteita, Pekka arvioi.

Talon hirsirakenteet olivat ihme kyllä pääosin terveet. Ostopäätöksen jälkeen Katri-Ina kuitenkin kauhistui, miten valtaisa pytinki pystyttäisiin kunnostamaan.

– Suurin osa tilasta uppoaa alakerran saleihin, jotka ovat noin 40 neliötä kukin. Yksi huone on samankokoinen kuin entinen rivitalopihamme Helsingissä. Jännää, miten tilantuntuun kuitenkin tottuu eikä sitä huomaa enää.

Katri-Ina taisteli jo murrosikäisenä vanhojen talojen repimistä vastaan rakennusmestari-isänsä kanssa, joten suunta oli selvä. Talo entisöitäisiin niin tarkoin kuin mahdollista.

– Vanhassa rakennuksessa pitää kunnioittaa sitä, mitä sieltä löytyy, hän toteaa.

– Minä olisin varmaan mennyt helpoimman kautta uusvanhasti, vaihtanut ikkunat ja ovet, oikaissut seinät ja pannut niihin gyprocit. Nyt olen ylpeä siitä, että kuuntelin rouvaa. Hyvä, että valittiin tällainen linja, voi snobbailla kavereille, Pekka vitsailee.