Joulun rauhaa vanhassa talossa

Jouluaattoaamuna pakkanen paukkuu nietoksien saartaessa vuonna 1856 rakennetun hirsitalon. Sisällä talossa Korpelan perhe – erityisopettaja Tuomo, kuvataideopettaja Kaisa sekä tyttäret Aino ja Ella – lorvii yöpuvuissa. Vanhemmat selailevat sängyissään sanomalehtiä autuaan osattomina joulustressistä ja muista joulukiireistä. 

– Olemme totuttaneet Tuomon kanssa laajan sukumme siihen, että meidän perhettä ei sitten jouluisin näy. Emme halua viettää joulua pyryisillä teillä autossa istuen, selvittää Kaisa Korpela.

Sukulaisten joulukouliminen kävi kätevästi, sillä jo ennen Ainon ja Ellan syntymää opettajapariskunnan joulut kuluivat joko Pukkipalvelun palkkalistoilla asuinpaikan lähiseutuja kiertäessä tai kaukomaiden aurinkoisilla rannoilla. Tyttärien myötä loviisalaiskotiin sukeutui uusia jouluperinteitä, kuten Turusta annettavan joulurauhan julistuksen kuuntelu radiosta koko perheen voimin. Julistuksen jälkeen jatketaan lorvailua, kunnes on joulusaunan aika.

– Tyttöjen ollessa pieniä he saivat kyydin joulusaunaan vesikelkalla. Istutimme heidät kelkkaan ja veimme Klassisten Veneiden vuokrasaunaan Loviisan Laivasillalle. Meillä on ollut tapana vuokrata sauna aatoksi muutaman naapuriperheen kanssa.

Nyt Aino on 14-vuotias ja Ella 12-vuotias, joten tytöt menevät joulusaunaan ystäviensä kanssa ja vanhemmat saavat luvan kylpeä keskenään. Saunasta saavuttuaan perhe syö juhlasalissa joulupuuron manteleineen, jonka jälkeen on lahjojen vuoro.

– Jokainen avaa vuorollaan oman lahjansa, ja muut seuraavat tilannetta.

Stressitön joulu tarkoittaa myös, ettei joulupukkia ole koskaan kohtuuttomasti odoteltu, vaan pukki on kolistellut sisään jo iltapäivällä kello neljän aikoihin.

– Tyttöjä ei myöskään ole piinattu sanomalla, että jos ette ole kiltisti, tontut eivät tuo lahjoja. Kyllä meidän lapset ovat aina olleet kyllin hyviä koko vuoden.

Lue juttu kokonaisuudessaan joulukuun Meidän Talosta.