Kevät herättää vanhan pihan

 Puutarhassa alkaa vihdoin tapahtua. Kukkasipulit ovat selviytyneet kovasta talvesta ja urheat, pienet vihreät kärjet pilkistävät esiin jääpeitteen alta. Aurinko lämmittää kohmeista maata, ja kun viimeinenkin lumikinos on hävinnyt, alkavat krookukset heräillä toden teolla. On maltettava odottaa vielä muutama viikko, kunnes koittaa varsinainen väriloisto, jonka tarjoavat narsissit ja tulppaanit.

Samat narsissit kukkivat tässä rintamamiestalomme pihassa jo kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin minä ja puolisoni saavuimme katsomaan myynnissä olevaa kiinteistöä.

Ihastuimme tuolloin myös puistolemmikkiin, jota kasvoi laajoina mattoina ympäri 2 500 -neliöistä tonttia. Lisäksi luonnonkauniit valkovuokot olivat levinneet villisti.

Talon aikaisempi asukas vaali rakkaudella puutarhaansa 90-vuotiaaksi asti. Rouva oli istuttanut pihapiiriin pioneja, syysastereita, lukemattoman määrän narsisseja ja sinivuokkoja. Hyötykasveja hän arvosti kuitenkin kaikkein eniten. Hedelmäpuille ja marjatarhalle oli varattu suuri osa tontista, koristekasvit olivat saaneet vasta kakkossijan tilankäytössä.

Muuton jälkeiset vuotemme kuluivat taloa korjatessa ja pieniä lapsia paimentaessa, eikä pihan uudistamiseen jäänyt aikaa. Vuosi vuodelta tontti alkoikin näyttää yhä paljaammalta. Totesimme, että kukkivia kukkia pitäisi olla paljon, paljon enemmän!

Vierailut puutarhamyymälässä tyrmistyttivät. Jos olisimme halunneet komeasti kukkivan pihan, joka ei ole kooltaan niitä pienimpiä, se olisi vienyt meidät konkurssiin. Toisaalta kukkarollemme sopivat muutamat perennat olisivat näyttäneet vain pieniltä piperryksiltä. Oli pakko suostua ajatukseen, ettei kukkaloistoa tälle pihalle kyetä luomaan vuodessa tai kahdessa.

Lue lisää huhtikuun Meidän Talosta.