Vuonna 1997 Tampereen kaupunki ilmoitti haluavansa luopua Asuntilan kiinteistöstä. Syiksi kerrottiin talon huono kunto ja kalliit korjauskustannukset.
Asuntilan vuokralaisena ollut Tampereen Sanomalehtimiesyhdistys joutui valitsemaan kesäpaikasta luopumisen ja Asuntilan ostamisen välillä. Ostoon ei ollut rahkeita, joten paikka tuli vapaille markkinoille.
Kaupunki myi kiinteistön vuonna 2000. Ostajaehdokkaita ei aluksi liiemmin ollut, mutta aika pian ehdokkaat löytyivät. Jukka Kolehmainen ja Elisa Marjamäki olivat jo jonkin aikaa etsiskelleet uutta kotia Teiskon maalaismaisemista.
– Tarjosimme 530 000 markkaa. Tarjouksemme oli ilmeisesti ainoa, joka ylitti kaupungin asettaman hintarajan, Kolehmainen kertoo.
Siitä alkoi mittava työmaa. Oman työn osuudeksi Kolehmainen arvioi seitsemän vuoden kaiken vapaa-ajan sekä työstä otetun lisävapaan. Vierasta työtä on tarvittu yhden tai kahden työvuoden verran. Mutta siinä sivussa työmaa on muuttunut kodiksi.
– Me on koettu tämä paikka vahvasti kodiksi alusta asti. Lapsetkaan eivät kaipaa kaupungin hulinaan. Myös lasten kaverit ovat löytäneet Asuntilan mieluisaksi kyläpaikakseen, Marjamäki sanoo.
Työterveyslääkäri Jukka Kolehmainen ja geriatri Elisa Marjamäki käyvät töissä noin 40 kilometrin päässä Tampereen keskustassa, ja kun he ovat omien sanojensa mukaan ”ekohörhöjä”, työmatkat taittuvat bussilla. Varsinaisen leipätyön ohessa he pitävät lääkärinvastaanottoa satunnaisesti myös Asuntilassa.
– Asiakkaiden sisäänkäynti on kakkosportaan eli ”alakoulun opettajan” eteisen kautta.
Lue juttu kokonaisuudessaan lokakuun Meidän Talo -lehdestä.
