Kuusikymmenluvun talo kuivaksi

Talon kellarin lattiarakenteet kastuivat usein keväällä ja syksyllä. Ongelma alkoi esiintyä voimakkaampana, kun rakennuksen vieressä ollut suurikokoinen koivu kaadettiin. Koivu oli imenyt vuorokaudessa satoja litroja vettä ja pienentänyt siten sokkelin vieressä vapaasti virtaavan veden määrää.

Talon vanhat salaojat olivat tukkeutuneet maa-aineksesta ja koivun juurakoista. Korjausvaiheessa selvisi myös, että salaojat oli asennettu liian ylös, jotta lattiataso olisi edes teoriassa pysynyt kuivana.

Salaojaremontti käynnistettiin kaivamalla talon ympärys auki. Vanha maa-aines ja vanhat salaojaputket poistettiin. Maata poistettiin niin paljon, että uudet salaojat voitiin asentaa anturan alapinnan alapuolelle ja talon nurkille saatiin salaojien tarkastuskaivot.

Salaojien alapuolelle levitettiin 10 senttiä paksu salaojittava kiviaineskerros. Salaojaputkien asennuksen jälkeen putket ympäröitiin samalla kiviaineksella. Rakennuksen perusmuurin vedeneristys uusittiin samalla. Seinään levitettiin ensin tartuntapinnoite, ja vedeneristys tehtiin kahteen kertaan teräslastalla levitettävällä Superflex 10 Sokkelibitumilla.

Tämän jälkeen sokkelin viereen ladottiin Geosäkkejä. Geosäkin sisällä on Lecasoraa. Säkki toimii sokkelin vieressä sekä lämmöneristeenä että muodostaa pystysalaojan sadevesiä varten. Katolta valuvia sadevesiä varten kaivantoon laitettiin erillinen, umpinainen sadevesiviemäri, johon ränneistä valuvat kattovedet johdetaan.