"Tästä ne aina aloittaa”, sanoo rintamamiestalonsa ovensuulla seisova veteraani Kullervo Kahri.
Pohjatutkimusyrityksen mittamiehet seisovat tanakasti keskellä tietä ja tähyilevät laitteellaan veteraanin taloa kohti.
On meneillään maaperätutkimuksen ensimmäinen vaihe, jossa määritetään tietoja Helsingin kaupungin koordinaatistoa varten. Mittaustyönjohtaja Juha Rastivo ja kartoittaja Taneli Taskinen mittaavat alueen korkeusasemia sekä ja x- ja y-koordinaatteja.
Mutta miten nämä mittaukset naapuritontin pohjatutkimukseen liittyvät?
– Veteraanin talon sokkelissa on korkeuskiintopiste, joka on merkitty kaupungin koordinaatistoon. Siitä haetaan rakennettavalle tontille korkeusasema, vastaa pohjatutkimusyritys GeoUnionin vetäjä Matti Mäntysalo.
Tontille siirryttyään miehet mittaavat kaikki siellä olevat kiintopisteet, kuten puut, valaisimet ja vesikaivon, jotka myöhemmin lisätään kaupungin koordinaatistoon. Merkinnöistä syntyvän maastomallin korkeuskäyrät helpottavat pääsuunnittelijan työtä hänen suhteuttaessaan talon lattiakorkoa maanpintaan ja määrittäessään talon harjakorkeutta. Kaikki pohjatutkimusyritykset eivät kuitenkaan tee maastomallia.
Seuraavaksi miehet alkavat lyödä maahan puupalikoita merkeiksi kuudesta kairauspisteestä tontilla vielä olevan purettavan talon ympärillä.
Kun maaperätutkimusta tilattiin, jouduttiin tontille rakennettavan talon paikka piirtämään asemakaavapiirrokseen ja merkitsemään siihen talon mitat. Piirroksen perusteella valittiin pisteet, joihin kaira upotettaisiin.
Pohjatutkimuksen seuraava vaihe koittaa muutaman viikon kuluttua, kun kairaajat Kai ja Markus Nybonn, isä ja poika, tuovat monitoimikairansa tontille. Koneesta lähtevä meteli on kova, ja pari vuotta tontilla vallinnut rauha eli se aika, jonka hometalo on ollut tyhjillään, on särkynyt. Myös tontilla majaileva identtinen oravapari, Sulo ja Sulo, on kaikonnut.
Ennen kairausten aloittamista maaperästä oli otettu poravarustuksella näytteitä metrin, kahden ja kolmen syvyyksistä. Laboratoriossa näytteistä tehtiin silmämääräinen maalajiarvio ja tutkittiin vesipitoisuus.
Kone puskee kairaa seitsemän ja puolen metrin syvyyteen.
– Savea täällä on noin viiteen metriin saakka ja ennen savikerrosta pinnalla hiekkaa, jota on kaiketi tuotu tontille silloin, kun tätä vanhaa taloa rakennettiin, Kai Nybonn selvittää.
Kun pohjatutkimuksen tulos valmistuu, se vahvistaa Nybonnin sanoman: maaperän leikkauspiirroksen mukaan ylimpänä on silttinen hiekkakerros, siis hiekkaa enemmän kuin silttiä, sen alla paksulti savea, saven alla silttiä ja alimpana moreenia.
Tulos tietää sitä, että maaperä on paalutettava. Yllätyksenä se ei tule, sillä Helsingissä moni alue on vanhaa merenpohjaa. Leikkauspiirrokseen merkitty paalujen arvioitu tunkeutumissyvyys vaihtelee neljän ja yhdeksän metrin välillä. Tontin toinen puoli on paljon höttöisempää kuin toinen, tienpuoleinen osa.
– Kairauksista kaksi on päättynyt todennäköisesti kiveen, joten kovan pohjan syvyystulokseen pitää suhtautua varauksella, Matti Mäntysalo sanoo leikkauspiirrosta katsoessaan.
– Teräsputkipaaluja käytettäessä tällä ei ole niin suurta merkitystä, koska niillä mennään niin syvälle kuin paalu uppoaa ja sitten paalu katkaistaan todellisesta korkeudesta. Kaikki katkaisussa ylijäänyt materiaali saadaan käytettyä seuraavassa paalussa.
Perustus- tai rakennesuunnittelija määrittelee sen, kuinka tiuhaan paalut laitetaan. Myös katetut terassit on paalutettava.
– Rakennesuunnittelijalla on tarvittavat tiedot rakennuksen painosta ja koosta, jotta hän pystyy ottamaan taloon kohdistuvat kuormat huomioon, Matti Mäntysalo kertoo.
Paalutettavalle pehmeälle maaperälle ei voi tehdä maanvaraista perustusta. Ainoa vaihtoehto on niin sanottu kantava alapohja eli ryömintätilainen tuulettuva perustus. Se tietää rakennusbudjettiin melkoista lisäkustannusta.
Tontin putkituksessa tarvitaan kallistuksia hieman tavallista enemmän, että sade- ja hulevedet saadaan puretuksi alaspäin kaupungin viemäriin. Pintavesien poisjohtaminen suunnitellaan erikseen.
Pehmeimpien maakerrosten päälle kaupungin liitoksiin vietävää putkilinjaa varten tehtävän kaivannon pohjalle Mäntysalo suosittelee teräspeltiarinaa, jota valmistaa muun muassa Ruukki. Se estää maatäytöistä mahdollisesti aiheutuvaa maan kokoonpuristumista ja pohjaveden alenemisesta johtuvia painaumia pidemmällä aikavälillä.
Tontin autoilla ajettavalle alueelle Mäntysalo neuvoo tehtäväksi 60 senttimetriä syvän routimattoman maakerroksen.
Tutkimus osoitti, että pohjavesi on maaperässä kolmen metrin syvyydessä, joten se ei aiheuta rakentamisessa ongelmia eikä ylimääräisiä kuivatuksia tontilla tarvita.
Jos taloon rakennetaan kellari, rakennusvalvonta edellyttää pohjaveden syvyyden tutkimista erillisellä pohjavesiputkella. Silloin on myös tarkastettava naapuritalojen perustukset, koska pohjaveden pintaa joudutaan alentamaan.
– Kaupunki ei anna kellarillisen talon rakentamiselle lupaa, ellei naapuritalojen sokkelikorkeuksia ja lattiatasoja ole mitattu. Tällä varmistetaan, että uudisrakentaja ei pilaa naapuritaloa, jos maa alkaa rakentamisen seurauksena painua jostakin syystä, Matti Mäntysalo selvittää.
Jos viemäri- ynnä muita liittymiä tehtäessä joudutaan menemään pohjaveden alapuolelle, maa alkaa vuosien mittaan kuivua, ja naapuritalon sokkeli voi pamahtaa halki.
Häiriintymättömässä tilassa olevan maaperän olosuhteet muuttuvat rakennettaessa. Myös esimerkiksi isoista teräsbetonipaaluista paalutuksessa aiheutuva tärinä voi vaurioittaa naapurissa olevan maanvaraisen laattaperustuksen, ja talon sokkeli voi haljeta.
Varovaisuutta on Mäntysalon mukaan noudatettava myös uutta pihaa ja puutarhaa suunniteltaessa. Kaikkea ylimääräistä täyttöä kannattaa välttää.
– Kun pihalle tuodaan täyttömaita muualta, maata vasten syntyy lisäkuormaa. Jos täyttöjä tarvitaan, on varauduttava maapohjan pieneen painumiseen vuosien mittaan. Mutta kun tämä tiedetään suunnitteluvaiheessa, ei siitä tule aiheutumaan haittaa.
Pohjatutkimustarjousta pyydettiin kolmelta yritykseltä. GeoUnion (1 050 e) ja Uudenmaan Pohjatutkimus (1 000 e) vastasivat. GeoUnion sai työn, koska sieltä luvattiin kairaus nopeammin.
Rakennusvalvonnan edellyttämällä pohjatutkimuksella pyritään turvaamaan yksityisen tekijän rakentamisen onnistuminen. Matti Mäntysalon mukaan kertarakentaja harvoin tietää rakentamisesta mitään.
– Ja kalleinta korjaamista, mitä voi olla, on perustusten korjaaminen, hän muistuttaa.
Maaseudulla ja pienissä kunnissa pohjatutkimusta ei välttämättä tarvitse tehdä, mutta isoissa kaupungeissa se on pakollinen.
Sadevedet viemäriin tai imeytykseen
Vanhoilta asuinalueilta yleensä puuttuu kaupungin sadevesiviemäri. Jos sitä ei ole, on vedet johdettava jotenkin muuten pois, esimerkiksi teettää suunnitelma vesien imeyttämisestä tai niiden johtamisesta avo-ojiin.
Lvi- tai kvv-suunnittelijan tehtävä on selvittää sadevesiviemärin olemassaolo kunnalta.
