Märkä puu palaa epäpuhtaasti

Tulisijan tunteminen ja palamisen perusasioiden ymmärtäminen vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten tehokkaasti ja puhtaasti puilla lämmittäminen onnistuu. Tulisija saattaa olla hyvinkin monimutkainen muuraustaidon näyte kesäpelteineen ja savukiertoineen. Myös tuleen johdettavalla palamisilmalla on oma osuutensa kokonaisuudessa.

Tärkeintä ovat kuitenkin kuivat puut. Märkiä puita ei saa palamaan kunnolla, lisäksi kostea puu tuottaa ympäristöön haisevia savukaasuja sekä runsaasti näkymättömiä pienhiukkasia.

Kuivienkin puiden poltto voi olla epäpuhdasta, jos tulta kuristetaan tuloilmaa vähentämällä. Silloin tulisija alkaa toimia tervahaudan tavoin. Syntyvä noki ja terva tarttuvat savukanavassa hormin seinämiin ja aiheuttavat nokipalon vaaran. Nokipalossa piipun päästä voi kohota metrien korkuinen liekki, ja kuumuus voi halkaista piipun ja jopa sytyttää koko talon.

Aloitus pienillä puilla

Kylmään tulisijaan kannattaa tehdä ensin pieni tuli pienehköistä puista. Kun pesä ja savuhormi ovat lämmenneet, palaminen ja veto ovat kunnossa, jolloin klapeja voi lisätä rohkeammin.

Jos takka tai uuni on jo valmiiksi peruslämmin, pesään voi latoa enemmänkin klapeja. Silloin sytyttäminen tehdään useimmissa tulisijoissa ylhäältä päin, ainakin jos tulisijassa on rakoarina. Kun pesä on puolillaan, lisätään sytykkeet ja niiden päälle ilmavasti hyvin syttyvää puuta: pieniä pilkkeitä tai säleitä.

Kun tuli syttyy puupanoksen yläosaan, alempana olevien puukerrosten savu kulkee jo hyvin roihuavan tulen kautta piippuun. Syttymisvaiheessa olevan puun savu sisältää vielä palamattomia osia, mutta ne palavat pääosin puhtaiksi ylempänä olevissa liekeissä, jos ilmaa tulee pesään tarpeeksi.

Vanha kansa sytytti puut aina altapäin varmistaakseen syttymisen. Haittana on, että tulen tarttuessa ylempänä oleviin puihin niiden palamattomat syttymiskaasut pääsevät karkaamaan piipun kautta taivaalle.

Palamisen puhtauden kannalta on parasta, että puuta lisätään pienissä erissä. Syttymishetkellä syntyy runsaasti häkää ja hiilivetyjä, ja ne ehtivät palaa sitä paremmin mitä pienempi määrä niitä syntyy. Toisaalta jatkuva tulisijan luukun aukominen saattaa pöläyttää savua sisään ja häiritä palamista.

Lämmenneeseen tulisijaan voi laittaa jo järeämpiä halkoja ja asetella ne tiiviisti. Tiivis ladonta hidastaa syttymistä, jolloin vapautuvat kaasut ehtivät palaa paremmin.
Parhaiten puu palaa pellettikamiinassa, sillä siinä palamistapahtuma on jatkuvatoiminen; syöttökierukka pudottelee pellettejä koko ajan palomaljaan. Tämä näkyy myös mittauksissa, sillä pellettitakkojen hyötysuhteet ja päästöt ovat parhaasta päästä.
 
Lue koko juttu lokakuun Meidän Talo -lehdestä.