Meidän Talo -lehti haki seitsemän näytettä eri puolilla eteläistä Suomea toimivilta multa-asemilta, ja vain yksi näyte sai kiitettävän ja yksi hyvän arvosanan. Kaksi multanäytettä arvioitiin tyydyttäväksi, kaksi kohtalaiseksi ja yksi välttäväksi.
Tulos yllätti laboratoriotulokset arvioineen professorin. Puutarhamultana myytävän irtomullan pitäisi olla seulottua, kalkittua ja lannoitettua, mutta kaikissa näytteissä oli enemmän tai vähemmän huomautettavaa.
"Kyllä tämä tulos yllättää. Oli hyvin alhaisia ja toisaalta varsin korkeita ravinnepitoisuuksia", sanoo professori Helinä Hartikainen Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan Maaperä- ja ympäristötieteen osastolta.
Osa multanäytteistä oli myös liian happamia, mikä tekee niistä huonoja kasvualustoja.
"Näytteissä oli pari kolme sellaista, joiden osalta mietin, minkälaisista raaka-aineista ne on oikein sekoitettu. Minua hämmästyttää, ettei tuottaja ole analysoinut puutarhamultaansa, jolloin mahdolliset puutteet olisi voinut korjata ennen tuotteen päästämistä myyntiin", Hartikainen pohtii. Professori Hartikainen vaatii, että kuluttajat saisivat irtomullan mukana ajantasaisen tuoteselosteen.
Testin multanäytteet haettiin mahdollisimman laajalta alueelta sen mukaan, miten irtomultaa oli saatavilla huhti-toukokuun vaihteessa. Multa-asemille ei kerrottu etukäteen yllätystestistä. Näytteet numeroitiin, jotta laboratorio tai laboratoriotulokset analysoinut professori eivät tienneet näytteiden alkuperää. Laboratoriotutkimukset teki Viljavuuspalvelu Oy:ssä Mikkelissä. Laboratoriotulokset arvioi professori Helinä Hartikainen.
