Pari vuotta passiivitalossa

Ensin oli unelma maalämpöjärjestelmällä varustetusta matalaenergiatalosta. Haaveiden kohteeksi vaihtui passiivienergiatalo, kun Jussi Nevanpää nelisen vuotta sitten ajautui omaa taloa suunnitellessaan saksalaisen Passive House Instituten sivustolle. Tuolloin passiivirakentaminen oli Suomessa vielä lapsenkengissään, joten tietoa sai parhaiten ulkomailta.

– Olen aina tykännyt tehdä asioita hieman pioneerityyliin ja olla edelläkävijä, joten passiivirakentaminen kolahti heti. Tavoitteena olivat tietysti myös pienet lämmityskulut, Nevanpää perustelee valintaansa. 

Nyt Jussi sekä vaimonsa Minna Huisman ja perheen tytär Lumia ovat asuneet uudessa kodissaan Liedossa jo kaksi vuotta. Perheen uusin tulokas on vain muutaman kuukauden taloa nuorempi Leona-tyttö.

– Olemme olleet oikein tyytyväisiä. Tavoitteenamme oli tehdä VTT:n standardien mukainen passiivitalo. Määritelmä tarkoittaa, että energiaa käytetään vuoden aikana maksimissaan 20 kilowattituntia neliötä kohti. Tavoitteen olemme myös saavuttaneet. Talon energialuokka on A.

Nevanpään talon valaistus hoituu pitkälti led-valoilla. Kodinkoneet on valittu energiaa säästävien mallien joukosta.

– Ensimmäisenä vuonna sähköä kului taloussähkö mukaan lukien 12 000 kilowattituntia, mikä tarkoitti senhetkisellä sähkön hinnalla noin 100 euron kuukausilaskua. Toisena vuonna eli kaudella 2010–2011 kulutus oli vain noin 7 800 kWh. Ihan hyvä tulos, Nevanpää sanoo.

Vesitakka ja lattialämmitys

Lietolaisperheen passiivitalo lämpiää sähköllä ja vesitakalla. Lämpöä jaetaan vesikiertoisen lattialämmitysjärjestelmän avulla.

– Koska passiivitalojen toimivuudesta Suomen olosuhteissa ei vielä rakennusaikana ollut tietoa, halusimme pelata varman päälle ja laittaa taloon kunnon lämmityksen. Lattiaputkistossa kiertävän nesteen lämmönlähteen voi aina muuttaa joksikin muuksi, jos tarve vaatii.

– Harkitsimme myös maalämpöpumppua, mutta totesimme, että se on liian kallis investointi tämänkokoiseen taloon. Alun perin oli puhetta myös ilmalämmityksestä, mutta senkin jätimme lopulta toteuttamatta, Nevanpää kertoo.

Talossa käytetään ahkerasti Saksasta tilattua vesikiertoista Normatherm KKH15-takkaa. Takkasydämessa on 120-litrainen vesikiertojärjestelmä, jossa on aina vettä. Kun takkaan sytytetään tuli, vesi lämpenee ja kulkeutuu käyttövesivaraajaan. Varaajasta vettä voi tarpeen vaatiessa siirtää myös lämmitysverkkoon. Vain viisi prosenttia vesitakan luovuttamasta lämmöstä siirtyy suoraan lämpösäteilynä sisäilmaan.

– Lattialämmitykselle on ollut hyvin vähän tarvetta. Yläkertaa ei ole tarvinnut lämmittää edes kahdenkymmenen asteen pakkasella, Nevanpää sanoo.

Ilmanvaihdossa hyödynnetään tuloilman esilämmitykseen IV-koneen keräämää maalämpöä. Talon ympärille asennettu noin 115 metrin mittainen maalämmön keruuputkisto. Putkistossa kiertää jäätymätön neste, johon maan lämpö tai viileys sitoutuu. Maaputkistosta saatava lämpö siirretään ilmanvaihtoon Valloxin MLV-patteriston avulla.

Suunnitelmissa on asentaa taloon myös aurinkopaneelit.

– Rakennuksen sijoitus on aurinkokennojen kannalta hieman hankala, joten olen epävarma paneelien sopivimmasta asennosta, Nevanpää miettii.

Lue enemmän lietolaisperheen kodista ja sen rakentamisesta lokakuun Meidän Talosta.