Vadelmaa (Rubus idaeus) on viljelty jo 1500-luvulla. Viljely lähti todennäköisimmin liikkeelle kestävistä luonnonkannoista. Erinomaisen aromin takia luonnonvadelmia saatetaan vieläkin käyttää osittain jalostuksessa hyväksi.
Puutarhavatut eroavat kuitenkin huomattavasti metsävadelmista. Niiden versomäärä on yleensä pienempi, marjat suurempia ja niitä voi olla enemmän yhtä tainta kohden. Nykyisin myydään myös keltamarjaisia lajikkeita, joiden marjoja linnut eivät tunnista yhtä helposti kypsiksi kuin punaisia.
Mustamarjaisia karhunvattuja (Rubus allegheniensis) voi myös kasvattaa puutarhassa. Karhunvadelma menestyy Suomessa vyöhykkeillä I–III (IV). Maan pohjoisosissa on syytä olla tarkkana lajikkeiden valinnassa, sillä osa lajikkeista ehtii tehdä marjat vain Etelä-Suomessa.
Vadelma viihtyy aurinkoisella paikalla runsasravinteisessa ja hyvin kalkitussa (pH 5,5–6,5) maassa. Suositeltava taimiväli on 40–60 senttimetriä ja riviväli 2–2,5 metriä.
Hyönteispölytteinen vadelma on kaksivuotinen kasvi, se kukkii ja tuottaa marjoja vasta toisen vuoden versoilla. Satokausi jatkuu elokuun alusta syyskuun alkuun. Etelä-Suomessa ensimmäisiä marjoja voi poimia jo heinäkuun lopulla. Vadelma sisältää runsaasti magnesiumia, kalsiumia, fosforia ja mangaania. Siinä on vähän energiaa mutta runsaasti kuituja. Marjoissa on myös C-vitamiinia ja folaattia.
Lue lisää lehdestä 7/2012.
