Rakentajan valinnat: Kovat kivipinnat

Piha-alue kesäisenä olohuoneena kuuluu tärkeänä osana pientaloasumiseen. Hyvin suunniteltu ja toteutettu piha antaa viihtyisän ja huolitellun vaikutelman koko kiinteistöstä. Pihan oleskelu- ja liikennealueet pinnoitetaan yhä useammin kestävillä ja helposti puhtaana pidettävillä kivipinnoilla.

Pientaloasujat ovat tiedostaneet, että pihaan sijoitetut rahat eivät mene hukkaan, vaan laadukas piha nostaa kiinteistön arvoa ja parantaa asumisviihtyvyyttä. Pihasuunnitelma on erilaisten toimintojen palapeli, josta on ensin tehtävä kokonaissuunnitelma. Huolellinen kannattaa olla, koska pihaan on varattava karkeasti 8–12 prosenttia rakentamiskustannuksista.

Hyvän kokonaissuunnitelman voi toki toteuttaa useamman vuoden kuluessa. Kokonaissuunnitelman pohjalta laaditaan sitten tarkemmat detaljisuunnitelmat ja työselitykset. Tämä tarkempi suunnitelmataso on välttämätön yleensä aina, kun työ teetetään urakalla ulkopuolisilla toteuttajilla. Tarkka suunnitelma mahdollistaa vertailukelpoiset urakkatarjoukset.

Suunnitelmassa määritetään poikkileikkausten avulla kaikki erilaiset piha-alueen rakennekerrokset, materiaalit, muotoilut ja kasvit. Suunnitelmia täydennetään yksityiskohtaisilla työselostuksilla, jotta työn laatua olisi mahdollista myös valvoa.

Uudisrakentaja tekee pihan valmiiksi yleensä nopealla aikataululla talon valmistuttua. Remontin tekijälle voi sopia hitaampikin aikataulu, jotta sopivalla rytmityksellä voidaan hyödyntää työnosuudesta saatava merkittävä kotitalousvähennys täysimääräisesti esimerkiksi muutaman vuoden aikajänteellä.

Kulutuskestävyyttä vaativilla liikenne- ja oleskelualueilla vaaditaan kestäviä pintamateriaaleja. Sora ja mursketuotteet sekä asfaltti olivat aiemmin hyvin yleisiä pintamateriaaleja, mutta betoni ja luonnonkivituotteiden suosio päällystemateriaalina lisääntyy koko ajan. 

Pientaloasujan on hyödyllistä tuntea pääpiirteissään erilaisten rakenteiden toteuttamistavat. Päällysteeksi voi valita luonnonkiveä tai betonituotteita. Sisäänkäynnin, liikkumisalueiden ja oleskelualueiden pinnoitteen tulee kestää pesua ja harjausta, eikä se saa olla liukas. Ajotielle on valittava paksumpi kivi kuin polulle.

Huolellinen pohjustus varmistaa kestävän kiveyksen

Hyvin tehty pohjatyö on kestävän kiveyksen perusedellytys. Maaperän laatu ja kiveyksen käyttötarkoitus määräävät, miten paksu perusta kiveykselle tehdään. Usein kannattaa pyytää asiantuntijaa arvioimaan tarvittavat pohjatyöt.

Pihakiveyksen alle tulevan rakennekerroksen pitää läpäistä hyvin vettä ja sen tulee olla routimaton. Erittäin routivilla maalajeilla, kuten savimailla, alue perustetaan riittävän syvään, jopa metrin syvyyteen vaikeimmilla paikoilla. Erityisesti huonosti kantavilla mailla varsinaiseen kivien asentamiseen kannattaa joissakin tapauksissa ryhtyä vasta, kun perustus on saanut painua yli talven. Jos kiveys tulee vanhalle ja routimattomalle pihalle, ei suurempia perustustöitä välttämättä tarvita.

Useimmiten pihakiveyksen pohjaksi riittää parinkymmenen sentin sora- tai sepelikerros, joka tiivistetään. Kaikkien rakennekerrosten muotojen tulee noudattaa tulevia valmiin pinnan muotoja.

Routiva maa vaatii yleensä noin 50 cm perustussyvyyden. Tällöin on syytä käyttää suodatinkangasta, salaojitusta ja routalevyä. Perustuksen on hyvä ulottua sivusuuntaan noin 60 cm yli kiveyksen reunan.

Rakennekerrokset kannattaa tiivistää huolellisesti noin 20–30 cm kerroksina. Kerrallaan tiivistettävän kerroksen paksuus riippuu tärylevyn tehosta.  Perustus pitää tehdä tasavahvuisena koko kivettävälle alueelle, jotta ei synny epätasaisesti routivia kohtia. Pihakiveys sallii pienen elämisen, joten pienet routaliikkeetkin ovat hyväksyttävissä.

Pohjakerrokset muotoillaan ja tiivistetään lopulliseen pintamuotoon kallistukset huomioiden. Korkotasossa huomioidaan laatan paksuus ja noin kolmen sentin asennushiekkakerros.

Tasajakoinen asennushiekka (raekoko 0–8 mm), hiekka tai kivituhka levitetään pohjarakennekerroksen päälle. Asennushiekalla ei oiota mahdollisia epätasaisuuksia. Hiekkaa tulee olla kauttaaltaan tasavahva 2–3 cm kerros, jotta kiveys ei ajan myötä painu epätasaisesti.

Asennushiekka tasoitetaan suoralla laudanpätkällä. Isoilla pinta-aloilla voi apuna käyttää esimerkiksi 20–30 mm vahvuisia 3–4 metriä pitkiä teräsputkia. Putket asetetaan 1–1,5 metrin päähän toisistaan tasoitetun pohjarakenteen päälle. Putkien päälle tuodaan asennushiekka. Lautaa vedetään putkien pintaa pitkin kiveyksestä poispäin, jolloin syntyy tasainen asennushiekkakerros.

Betonilaatat

Laatoituksen asennus vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Laattojen paksuus ja leveys voi vaihdella muutamia millimetrejä, mikä on otettava huomioon asennustyössä. Laattojen väliin jätetään noin kolmen millimetrin sauma, jotta saumalinjat saadaan suoriksi mittapoikkeamista huolimatta. Saumat pidetään ojennuksessa linjalangan avulla. Lopullinen korkeus ja sijainti naputellaan kuminuijalla ja tilkitään tarvittaessa asennushiekalla. Asennuksen jälkeen kivien pinnalle levitetään saumaushiekka, joka harjataan saumojen täytteeksi. Näin kivet ankkuroituvat lopullisesti paikoilleen.

Betonikivet

Betonikivet ovat pienikokoisempia kuin laatat, joten pienet kokoerot tasoittuvat helpommin kuin suurikokoisilla laatoilla. Kivien väleihin jätetään kuitenkin 2–3 mm:n saumaushiekalla asennusrako kuten laatoillakin. Betonikiviä valmistetaan useammanlaisille ladontakuvioille soveltuvina profiileina. Huoliteltu lopputulos syntyy, kun kiveyksen reunat viimeistellään reunakivillä tai maahan asennettavalla lankkureunuksella. Reunakivet asennetaan joko upottamalla ne maahan tai liimaamalla päällysteen pintaan. Kiveyksen viimeistely reunakivillä estää kiveyksen purkautumisen ja painumisen reuna-alueilta.

Graniittikivet

Noppa- ja nupukivet asennetaan kuminuijalla koputtelemalla yksitellen kivituhkapetiin siten, että valmiista pinnasta tulee tasainen. Lohkopinta vaatii vähintään 5–10 mm:n sauman, joka täytetään saumaushiekalla. Tämän materiaalin asennus vaatii eniten harjoittelua ja ammattitaitoa. Sahatut ja tasamittaiset kivilaatat asennetaan samoin kuin betonilaatat.

Liuskekivet

Liuskekivessä on eniten muotovaihtelua, joten kiven tulee olla halkaisijaltaan vähintään 40 cm ja riittävän paksu varmistamaan paikoillaan pysymisen. Yläpinnan tasaisuus on arvioitava silmämääräisesti linjalautaa apuna käyttäen, koska pinta on epätasainen. Lopullista pinta- ja reunamuotoa joudutaan usein hakemaan vasaralla ja taltalla lohkoen. Kivet saadaan tukeviksi tilkitsemällä hiekkaa reunojen alle. Mikäli liuskekiveys halutaan viimeistellä ruohosaumalla, täytetään saumat hyvällä kasvumullalla ja kylvetään nurmikon siemen. Kevyet laattapolut voidaan asentaa suoraan nurmikon päälle, jolloin mullalla täytetyt saumat nurmettuvat ajan kuluessa.

Mukulakivet

Mukulakivet asennetaan kivituhkapedin päälle yksitellen toisiinsa kiinni. Tasaisin pinta valitaan yläpinnaksi. Vaihtelua saadaan laittamalla sopivasti isompia kiviä pienempien joukkoon. Välit täytetään sopivaan tasoon kivituhkalla, ja harjataan haluttuun pintamuotoon. Yleisimmin mukulakiviä käytetään seinän vierustoilla, rajaavina reunakiviä ja kasvialueilla sekä rinteissä koristekivinä.

Kivimuurit

Muurikiviä käytetään pengerryksiin ja tukimuureihin. Niillä voi usein rakentaa ongelmallisesta rinnepihastakin näyttävän puutarhan. Muurikivet elävöittävät myös tasamaatonttia. Muurikivistä rakennettu korotettu istutusalusta rehevine kasveineen on puutarhan tyylikäs katseenvangitsija.

Kivimuuri vaatii maaperän perustamista, kuten muukin kiveys. Maata kuoritaan ensin 30–40 cm syvyydeltä ja kuoppa täytetään soralla tai murskeella, joka tiivistetään. Lopuksi levitetään asennushiekka, jonka päälle muurikivet ladotaan.

Muurin asennus aloitetaan kulmakivestä, joka ladotaan asennushiekan päälle. Myös seuraavat kerrokset aloitetaan kulmakivestä. Linjalankoja ja vesivaakaa on syytä käyttää hyväksi, jotta muurista tulee suora. Ensimmäisen muurikivirivistön huolellinen ladonta on erittäin tärkeää lopputuloksen kannalta.

Edellisen kivikerroksen pinta on aina puhdistettava huolellisesti irtokivistä. Kivet ladotaan päällekkäin limittäin, kuten tiiliseinä. Hieman sisäänpäin kallistuva seinä kestää parhaiten maan paineen. Kutakin kivikerrosta on hyvä vetää sisäänpäin edellisen kerroksen etureunasta noin seitsemän millimetriä. Maata kannattaa lisätä muurin taakse esimerkiksi joka toisella ladontakierroksella. Aivan muurin viereen on syytä lisätä vettä läpäisevää maalajia. Ylimmän kerroksen voi haluttaessa viimeistellä erityisellä päällyskivellä, joka kiinnitetään liimanauhalla edelliseen kivikerrokseen.

Ilman raudoitusta toteutetun muurin maksimikorkeus on 70–80 cm. Tätä korkeammat muurit vaativat tuekseen raudoitetun tukimuurin.

Ongelmien ehkäiseminen

Ulkonäöltään ja kestävyydeltään onnistunut pihakiveys on hyvän suunnitelman, laadukkaiden materiaalien sekä huolellisen työn ja valvonnan yhteistulos. Kiveyksien korjaaminen jälkikäteen on työlästä ja kallista, joten mahdolliset ongelmat kannattaa pyrkiä ehkäisemään ennakkoon. Hyvä tapa on määrittää halutut vaatimukset ja toleranssit suunnitelmissa ja työselityksissä, jotka ovat sitten myös sopimusten liitteinä ja valvottavissa urakoinnin aikana. Kivipinnat voi toki tehdä myös omana työnä, jolloin kannattaa hankkia tarkempaa tietoa erilaisista työmenetelmistä.