Sinkkunaisen urotyö

Reilun 800 neliön maa-alaa oli moni kysellyt myös pelkän tontin takia, mutta Pirjo Salonen osti nimenomaan talon, jossa oli pinta-alaa vaivaiset 50 neliötä. 20 vuotta tyhjillään seissyt noin 150-vuotias puutalo kannatti säilyttää, sillä sen ikkunat, ovet ja tulisijat olivat kunnossa.

– En koskaan kuvitellut ostavani taloa. Suunnittelin muuttavani ulkomaille ja eläväni ihan erilaista elämää, mutta niin vain kävi, että minusta tuli omakotiasukas.

– Talo oli mielestäni jäänyt aikaisemmalta remontoijalta kesken, ja näin sen sieluni silmin valmiina. Oivalsin heti, että tähän voi tehdä toisenkin kamarin alkuperäisen peilikuvaksi. Kun isäni sitten sanoi, että talon voi kunnostaa, en epäröinyt ostamista hetkeäkään.

Uudenkaupungin rakennusvalvontakin oli oitis myötämielinen tehdylle korjaus- ja laajennussuunnitelmalle.

Kaaoksen keskellä

Remontti käynnistyi kesällä 1998 talon tyhjentämisellä ja seinien korjaamisella niiltä osin kuin niissä oli vesivahinkoja. Kaksiosaisen umpikuistin toinen puoli tehtiin kokonaan uusiksi, sillä sen katto oli vuotanut. Vanha vesikatekin veteli viimeisiään, joten tuttu peltiseppä asensi pikaisesti uuden peltikaton.

Tontilta purettiin aivan alkuvaiheessa pieni, kissojen valtaama piharakennus.

– Huonokuntoinen ja rappeutunut rakennus haisi kamalalle. Teki suorastaan pahaa katsoa sinne päinkään. Heti kun se purettiin, tuntui kuin olisi ollut helpompi hengittää, Salonen muistelee naurahtaen.

Lue lisää kiinnostavasta projektista syyskuun Meidän talo -lehdestä.