Sinuiksi energiamerkkien kanssa

Energiamerkinnöistä tärkeimmät ovat Energiamerkintä, Energy Star, TCO, Pohjoismainen ympäristömerkintä ja Ekoenergia. Lisäksi EU:n ympäristömerkintäjärjestelmälle on oma merkkinsä.

Energiamerkintä on EU-maissa käytettävä yhtenäinen järjestelmä, jonka tiedot perustuvat valmistajien standardin mukaisesti mittaamiin tuloksiin. Suomessa energiamerkinnän esilläpitoa ja oikeellisuutta valvoo Turvatekniikan keskus (Tukes).

Energy Star on kansainvälisessä käytössä oleva järjestelmä, joka asettaa normeja sähkölaitteiden energiankulutukselle. Se auttaa valitsemaan energiatehokkaita toimistolaitteita ja atk-laitteita myös kotikäyttöön.

TCO on Ruotsin Virkamiesten keskusliiton perustama laatu- ja ympäristömerkki tietotekniikkalaitteille.

Pohjoismainen ympäristömerkki eli Joutsenmerkki on vapaaehtoinen ja puolueeton merkki, jonka käyttöoikeuden myöntää SFS-Ympäristömerkintä.

Ekoenergia-merkinnän eli Norppaenergiamerkin vaatimukset koskevat voimaloiden perustamista ja käyttöä, polttoaineiden hankintaa, kuljetusta ja päästöjä sekä toiminnan muita ympäristövaikutuksia. Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) valvoo ekoenergian tuotantoa ja myyntiä.

Sähköntuotantoon käytettyjen energialähteiden osuudet suhteessa myydyn sähkön kokonaismäärään selviävät laskutuksen yhteydessä annettavasta sähkön tuoteselosteesta.

Energiamerkki auttaa valinnassa

Energiamerkintä on nykyään pakollinen lukuisissa kotitalouksille myytävissä uusissa sähköverkkokäyttöisissä koneissa ja laitteissa. Se kertoo laitteen energiankulutuksen ja suorituskyvyn hallituissa ympäristöolosuhteissa. Väärät käyttötavat ja väärä sijoitus saattavat kuitenkin moninkertaistaa kulutuksen.

Energiamerkkiä ja siihen liittyvä tuoteseloste vaaditaan muun muassa kylmälaitteilta, pyykinpesukoneilta, kuivausrummuilta, kuivaavilta pesukoneilta, astianpesukoneilta, uuneilta, lampuilta ja ilmastointilaitteilta esimerkiksi ilman viilentämiseen tarkoitetuilta laitteilta sekä ilmalämpöpumpuilta.

Poikkeuksena merkintävaatimuksesta ovat esimerkiksi ilmastointilaitteet, joissa voidaan käyttää sähkön lisäksi muitakin energialähteitä, ilmasta tai vedestä veteen -jäähdyttäviä laitteita sekä ilmastointilaitteiden yksiköt, joiden jäähdytysteho on yli 12 kilowattia.

Energiamerkinnän tavoitteena kerrotaan olevan kulutuksen ja laitevalmistuksen ohjaamisen entistä vähemmän energiaa kuluttaviin laitteisiin. Sen väitetään antavan luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa kyseessä olevan laitteen ominaisuuksista, suorituskyvystä ja sähkönkulutuksesta. Merkintöjen avulla kuluttajan pitäisi pystyä vertailemaan kaupassa olevien samantyyppisten laitteiden sähkönkulutusta keskenään.

Ilmoitettavat vertailuluvut (jäähdytysteho ja lämmitysteho) perustuvat valmistajan vakio-olosuhteissa tekemiin mittauksiin. Laitteen lopullinen energiankulutus riippuu käyttöolosuhteista ja -tavoista.

Uudemmat kodinkoneet on jaettu energiankulutuksensa perusteella energiamerkinnässä eri luokkiin A:sta G:hen. A-luokan kone kuluttaa vähiten ja G-luokan taas eniten. Energiaa pitäisi siis säästyä, mikäli kodinkone valitaan luokasta A ja sijoitetaan se oikein asuntoon. Esimerkiksi kylmäkonetta ei saisi laittaa lämpöä tuottavan laitteen tai koneen viereen, minkä lisäksi ilman tulisi kiertää kunnolla kodinkoneen ympärillä. Kodinkoneet tulisi myös aika ajoin puhdistaa pölystä, jota kertyy koneen sisuksiin ja taakse.

Luokitus on laajentunut edelleen vielä niukemmin energiaa kuluttaviin A+- ja A++-luokkiin. Niiden sähkönkulutus on 25−40 prosenttia pienempi kuin vastaavalla A-luokan laitteella.

Energiamerkintä kertoo seuraavat kohteesta seuraavat asiat:

1) tavaran toimittajan ja mallin (ilmoittaa markkinoijan sekä tavaran merkin ja mallin),
2) energiatehokkuusluokan (ilmoittaa kohteen energiataloudellisuuden asteikolla A:sta eli vähiten kuluttavasta G:hen eli runsaasti kuluttavaan D:n edustaessa keskitasoa),
3) energiankulutuksen (ilmoitetaan jäähdytystoiminnan vuotuinen energiankulutus kilowattitunteina),
4) jäähdytystehon (ilmoitetaan kohteen täyden tehon jäähdytyskapasiteetti kilowattitunteina),
5) energiatehokkuuskertoimen (ilmoittaa, miten energiataloudellisesti laite jäähdyttää täydellä kuormituksella, mitä suurempi luku, sitä energiataloudellisempi),
6) tyypin (ilmoittaa, onko laite tarkoitettu jäähdytykseen vai sekä jäähdytykseen että lämmitykseen sekä laitteen jäähdytystavan, ilma- tai vesijäähdytteinen),
7) lämmitystehon (ilmoitetaan kilowatteina täydellä kuormituksella sekä lämmitystoiminnan energiatehokkuusluokan asteikolla A:sta G:hen ja
8) äänenvoimakkuuden (perustoiminnan aikainen käyntiääni).
Energiamerkintöjen esilläpitoa ja oikeellisuutta valvoo Suomessa Turvatekniikan keskus eli Tukes. Energiamerkki on kiinnitettävä näkyvästi myytävänä olevaan kodinkoneeseen, mistä vastaa jälleenmyyjä tai vähittäiskauppias.