Talonvaltaus – asialla pikkujyrsijät ja siimahännät

Kotiin soluttautuvista pikkujyrsijöistä kiusallisin on metsähiiri. Se on melko kookas, minkä vuoksi sitä luullaan usein nuoreksi rotaksi. Metsähiiren turkki on kuitenkin puhtaamman ruskea, hiukan punertava, ja vatsapuoli on selvästi valkoinen. Häntä ei myöskään ole rottamaisen kalju ja suomuinen, vaan samettikarvainen ja huomattavan pitkä. Hörökorvineen ja nappisilmineen metsähiiri on oikeastaan sievä.

Pitkä häntä on kiipeillessä avuksi, ja metsähiiri onkin todellinen akrobaatti. Juuri tämän vuoksi se on hankala kuokkavieras. Kaikki ruuaksi kelpaava on iltaisin laitettava visusti suojaan purkkeihin tai kaappeihin, sillä olivat hyllyt ja pöytätasot miten korkealla tahansa, metsähiiri sinne kyllä pääsee. Sen paljastavat hyllyille ja pöydille yön aikana ilmestyvät pipanat ja keltaiset läikät. Hiiren ateriaksi kelpaavat monet esineet, hätätilassa jopa kynttilät ja saippuanpalat. Tiskaamattomat lautaset tai rasvaiset kattilat voidaan myös nuolla ”puhtaiksi.”

Kaiken lisäksi hiirenvonkale pitää melkoista mekkalaa juosta kipittäessään, rapistellessaan ja rouskutellessaan. Koska hiiren työaika on yöllä, meille ihmisille äänekkyys on hermoja raastavaa.

Metsähiireen verrattuna peltohiiri on lähes miellyttävä alivuokralainen. Tämä pikkuhiiri on helppo tunnistaa selässään kulkevasta mustasta pitkittäisjuovasta ja melko lyhyestä hännästä. Peltohiiren levinneisyys painottuu kaakkoon, joskin sitä tavataan paikoin muuallakin Etelä-Suomessa.

Omassa kodissani olen sietänyt peltohiirten läsnäoloa niin kauan, kun otukset pysyvät lattiatasolla ja tyytyvät uunin nurkkaan jättämiini armonpaloihin. Jotkut yksilöt ovat kuitenkin pettäneet sanattoman sopimuksemme ja kiivenneet ruokapöydälle. Ne olen pyydystänyt loukkuun - hentomielisesti elävänä pyytävään - ja kyydittänyt taivasalle.

Jos kyydityksissä tyydytään takapihalle vientiin, hiiri tulee melko varmasti takaisin. Ainakin metsähiiren on todettu palaavan miellyttäväksi kokemaansa asuntoon jopa puolen kilometrin etäisyydeltä, mikä on pienelle eläimelle kunnioitettava suoritus.

Kotihiiri on siimahännistä tunnetuin ihmisen seuralainen, todellinen kosmopoliitti, joka on levinnyt kaikkialle maailmaan. Viljan ja muiden ruokatavaroiden tärvääjänä kotihiiri on syystäkin vihattu; toisaalta saman lajin kesytetyt yksilöt ovat palvelleet ihmiskuntaa koe-eläimen ankarassa osassa, joten hyötyajattelijalle tämänkin eläimen olemassaololla on puolensa!

Myyräkansalaisista sisätiloihin tunkeutuvien ykkönen on metsämyyrä. Se on pieni ja yllättävän – tai valitettavan – ketterä kiipeilijä. Usein metsämyyrää pidetäänkin hiirenä, varsinkin kun sillä on selvästi nähtävä häntä.

Nakertelijoiden karkoittamiseksi kannattaa käyttää monia keinoja. Jos mahdollista, tukitaan sisääntuloreiät, pidetään kaikki ruokatarvikkeet kaapeissa ja kansien alla, ja heti invaasion alkaessa viritetään riittävästi loukkuja. Jos on turvauduttava myrkkysyötteihin, huolehditaan etteivät linnut tai lemmikit pääse niihin käsiksi. Kannattaa muistaa, että hiiret ja myyrät voivat kiikuttaa myrkkyjyviä varastoihinsa johonkin toiseen paikkaan.