Tehovitamiineja omalta tontilta

Mesimarja esiintyy luonnonvaraisena koko maassa, mutta runsaimmin Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Tyrni viihtyy länsirannikon tuulisillakin paikoilla Ahvenanmaalta Pohjanmaalle asti. Varmoja ja terveitä lajikkeita voi kasvattaa myös kotipihoissa.

Mesimarja

Ruohovartinen mesimarja kasvaa 10–25-senttiseksi ja viihtyy hiekkapitoisessa tai turvemultamaassa. Sato valmistuu parin vuoden kuluttua istuttamisesta. Viljelmät on syytä uusia viiden tai kuuden vuoden välein. Ristipölyttäjä tarvitsee rinnakkain hede- ja emikukkia tuottavia lajikkeita. ’Mespi’ ja ’Mesma’ sekä emikasvi ’Pima’ soveltuvat harrastelijalle. ’Piman’ pölyttäjäksi käy hedekasvi ’Mespi’, jota tarvitaan puolet ’Piman’ määrästä. ’Astra’ ja ’Aura’ soveltuvat kotiviljelyyn, samoin Kuopion yliopistossa kehitetyt ’Susanna’, ’Elpee’, ’Marika’ ja ’Muuruska’, joiden kolmea lajiketta istutetaan vuorotellen. Virolainen emikukka ’Kaansoo’ on osoittautunut ’Pimaa’ satoisammaksi.

Mesimarja ei siedä rikkaruohoja

Mesimarjan vaatiman happamahkon (pH 3,2–6,4) kasvupaikan on oltava rikkaruohoton. Hävitä rikkakasvit kesannoimalla maa etukäteen tai kunnostamalla kasvupenkit hyvissä ajoin ennen syysistutusta. Kasvin peruslannoitteeksi sopii palanut karjanlanta (300–400 kg/aari) tai hivenravinnepitoinen, vähätyppinen täyslannos (2–4 kg/aari). Sen jälkeen maa tarvitsee fosfori-, typpi-, kalsium- ja kaliumpitoisia ravinteita. Pii ehkäisee lehtien homevaurioita.

Voit lisätä mesimarjaa myöhään syksyllä emokasvin maanalaisista rönsyistä, jotka säilytetään talven yli maassa. Leikkaa puhdistetut rönsyt keväällä kolmen sentin paloiksi, jotka istutat juurtumaan turvemullalla yli puoliväliin täytettyihin astioihin, pari palaa ruukkua kohden. Säilytä taimia kasvihuoneessa tai valoisassa ja viileässä paikassa kolmisen viikkoa ennen maahan istutusta. Jos upotat versot maahan vasta kesäkuussa, tarvitset astiataimia.

Istuta mesimarja mansikan tavoin mataliin harjumaisiin penkkeihin, samaan syvyyteen kuin aiemmassakin kasvupaikassa. Mansikkamuovi tai katekangas käy penkin katteeksi. Kasvi vaatii kosteahkon tai sopivasti kastellun kasvualustan.Eloperäinen kuorihake-, olkisilppu-, turve- tai rahkasammalkate pitää rikkakasvit kurissa ja maan kosteana. Ammattiviljelijät käyttävätkin automaattista tihkukastelua.

Istuta versot paririveihin 25–35 cm:n välein, rivien väli saa olla puoli metriä. Viljelypenkkien sopiva leveys on 50–60 cm ja riviväli 50–80 cm. Levitä muovi tai katekangas keskelle harjua siten, että reunat jäävät mullan alle, ja tee muoviin tai kankaaseen viillot taimien pujotusta varten. Voit suurentaa reikiä myöhemmin, jotta kasvi saa levittäytyä ja muodostaa tuuheita kasvustoja. Mesimarja soveltuu hyvin hedelmä- tai marjatarhan maanpeitekasviksi.

Kerää nopeasti pilaantuva mesimarja kantoineen ja käytä mahdollisimman pian. Tuoreuden ansiosta hienot aromit pääsevät oikeuksiinsa. Teollisuus valmistaa marjasta jälkiruokaviinejä ja liköörejä. Lehtiä ja marjojen kantoja voi käyttää teenä, mutta hillo ja hyytelö ovatkin herrojen herkkua.

Tyrni

Piikikäs tyrni on 0,5–3 m korkea, siniharmaalehtinen pensas. Kaksikotinen kasvi antaa satoa vain, kun lähekkäin on sekä hede- että emikukkaisia yksilöitä. Pensas tuottaa marjoja 3–4 vuoden kuluttua istutuksesta. Koristekasvinakin suosittu tyrni kukkii varhain keväällä ja kehittää loppukesästä pitkulaiset luumarjat, jotka ovat 6–10-millisiä pohjushedelmiä. Marjat kypsyvät elokuussa, mutta irtoavat parhaiten ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. Tyrni selviytyy melko karussa paikassa, kunhan maaperä on hiekkapitoinen ja läpäisee vettä. Sen juuret muodostavat typpeä sitovia juurinystyröitä, joten se tulee toimeen melko vähillä ravinteilla.

Maataloustutkimuskeskuksessa Piikkiössä on kokeiltu tyrnin kasvatusta aito- ja hiesumailla, joiden pH on 6–7. Tiivis maa ei ole hyvä alusta. Tuulipölytyksen takia pensas vaatii tilaa ja valoa. Piikikkäät oksat hankaloittavat marjojen poimintaa. Maataloustutkimuskeskus on jalostanut talvenkestäviä lajikkeita, kuten emikukkaisen ’Raisan’ sekä hedekukkaisen ’Rudolfin’, jonka pulmana ovat piikit. Hedelajike ’Tarmo’ sopii emikukkaisten ’Terhin’ ja ’Tytin’ pölyttäjäksi. Venäläiset ’Ljubitelskaja’ ja’ Botanisheskaja’ menestyvät Kainuussa.

Ilmava ja valoisa kasvupaikka

Tyrni suosii valoisaa, ilmavaa ja hieman tuulista, hiekkapitoista kasvupaikkaa. Huolehdi peruskalkituksesta, jotta maan pH on 6–7. Peruslannoitus hoituu hivenainelannoitteella (20–30 g/taimi), anna isoille pensaille 50–80 g keväällä. Venäläisen tiedon mukaan turve ja palanut lanta parantavat maata.

Suhteessa emikasveihin hedekasveja pitää istuttaa 1:5–1:10. Istuta hedekasvit puolen metrin välein emilajikkeiden joukkoon ja ota huomioon tuulen suunta siten, että hedekasvit sijaitsevat emikasvien yläpuolella. Suosi tasalaatuisia kaksivuotisia taimia. Kastele kasvit istutuksen jälkeen ja kitke rikkakasvit ensimmäisinä vuosina. Nurmikko soveltuu isojen pensaiden alustaksi.

Tyrnipensaiden hoito

Tyrni tulee toimeen melko kuivassakin paikassa, mutta tarvitsee kosteutta taimien juurtumiseen asti. Kuivina poutakausina marjat voivat pudota ennen poimimista. Kastele puskia aurinkoisina kesinä. Meren läheisyydessä kasvavat pensaat saavat kosteutta ilmasta. Jos kukinta-aika on kylmä, pensastojen sadettaminen ehkäisee kukkia paleltumasta.

Leikkaa kuolleet ja katkeilleet oksat keväällä. Versojen voimakas kevätleikkaus uudistaa yli kymmenvuotiaat pensaat. Madalla niitä ja typistä sivuversot. Tosin toimenpiteiden jälkeen joudut odottamaan kunnon satoa kolme–neljä vuotta.

Lisää tyrniä juurivesoista tai pistokkaista. Talvipistokkaat saavat olla kosteassa turpeessa ennen keväistä juurrutusta. Tyrni kasvattaa maanalaisia juuriversoja 5–10 metrin päähän emokasvista. Kaiva niitä pitkin kesää ja istuta uuteen paikkaan.

Versolaikkutauti on tyrnin pahin vihollinen. Se näkyy pyöreinä tai soikeina punaruskeina tai sinipunaisia laikkuina silmujen ympärillä tai oksien haarautumiskohdissa. Myöhemmin laikut tummenevat ja painuvat kuopalle. Sairaat versot on hävitettävä polttamalla. Kun suosit varmoja lajikkeita ja terveitä taimia, ehkäiset tautia. ’Tytti’ ja ’Tarmo’ ovat kestäviä FinE-lajikkeita.

Marja kuin vitamiinitiivistettä

Tyrnin terveelliset marjat sisältävät rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja, karotenoideja ja flavonoideja. Marjat edistävät monityydyttämättömien vitamiinien ja lipidien imeytymistä elimistöön ja ehkäisevät seerumin suurta kolesterolipitoisuutta. Tyrni kohentaa vastustuskykyä ja pitää limakalvot kunnossa. Marjoissa on runsaasti A-, B-, C- ja K-vitamiinia. Kansanperinteen mukaan kasvin lehdet ja kukat vaikuttavat suotuisasti reumaan ja ihottumiin. Siemenet estävät ummetusta ja marjat kesyttävät ripulin. Valmista tyrnistä hilloa ja mehua. Se soveltuu myös liköörin raaka-aineeksi.

Kasvitieteilijä ja lääkäri Carl von Linné (1707–78) ylisti aikoinaan mesimarjan herkullisuutta ja piti sitä Pohjolan parhaana luonnonmarjana.

Satakunnan maakuntakukaksi nimettyä tyrniä viljellään Suomessa ammattimaisesti useilla tiloilla. Kotipihassa sitä kannattaa hoitaa hivenainepitoisella PK-lannoitteella, sopiva annos on 20–30 g/taimi. Isojen pensaiden tarve on 50–80 g.