Uljas talo mäen laelle

Tiiviisti rakennetun omakotitaloryppään jälkeen tie kohoaa metsäiselle saarekkeelle. Ollaan Liedon Ilmarisissa, vanhassa kulttuurimaisemassa. Maastossa on merkkejä menneestä. Metsäsaarekkeen ison koivun juurella seisoo ikivanha kivipaasi, kuppikivi, joka tuhat vuotta sitten näytteli ehkä tärkeääkin osaa uhrimenoissa.
 
Samaisen koivun vieressä kohoaa Marja-Terttu ja Lassi Eskelin talo Villa Succa, joka valmistui vuosituhannen vaihteessa. Suuri asuinrakennus rytmittyy luontevasti etelään viettävään rinnetonttiin. Tielle päin talosta pilkottaa puiden lomasta vain pieni kulma. Yhtä luontevasti sijoittuu pihalle vasemmalle jäävä harmaa verstasrakennus, pajaksi kutsuttu. Aivan pienestä vajasta ei ole kyse; neliöitä on siinäkin 125. Taitavan arkkitehdin työn jäljiltä rakennukset sopeutuvat ympäristöönsä huomaamattomasti.
 
Eskelit ovat yrittäjäpariskunta; 1990-luvulla Lassilla oli muun muassa pressufirma. Sitä hoitaessaan hän tutustui turkulaiseen arkkitehtiin Vesa Arosuohon ja näki tämän toimistossa pienoismalleja toteutuneista omakotitaloista.
 
– Lassi ihastui Vesa Arosuon muotokieleen ja sai sitten myös minut innostumaan. Olin ensin kylläkin ajatellut kodiksemme jotain perinnetaloa romanttishenkisine ruutuikkunoineen, mutta onneksi mieli muuttui. Vesasta tuli talomme suunnittelija, luotimme täysin hänen näkemykseensä. Tietysti Vesalla ja Lassilla riitti palaveerattavaa teknisten yksityiskohtien kanssa, juttelee Marja-Terttu.
 
– Etsimisen jälkeen olimme onnistuneet löytämään 9 000 neliömetrin tontin Liedosta. Vaikka asuimme jo omakotitalossa, halusimme nelihenkiselle perheelle enemmän tilaa ja Marja-Tertulle suuremmat työtilat. Hän oli perustanut nykyisen köysialan yrityksensä 1990-luvun alkupuolella, ja tuotanto syntyi autotallissamme, jatkaa Lassi.
 
Tontti oli hankittu vuonna 1996, ja paria vuotta myöhemmin päästiin rakentamaan. Jouluna 1999 muutettiin sitten uuteen kotiin. Rakennuslupien saannissa ei kohdattu erikoisongelmia. Tontin pohjatutkimus osoitti, että maapohja, soramaa, oli hyvä rakentaa. Tulevan talon yhden kulman kohdalta jouduttiin tosin ampumaan kalliota. Radontutkimuksetkaan eivät aiheuttaneet mitään lisätoimenpiteitä. Tontti kuului myös kunnallistekniikan piiriin.
 
Ensin rakennettiin pitkänomainen pajarakennus. Mielenkiintoisen muotoinen rakennus kapenee toisesta päädystään. Rakennuksessa on hauskaa keveyden tunnetta, samantapaista kuin keskieurooppalaisissa asuntolaivoissa.
 
Tontin pelto-osaan perustettiin puutarha jo ennen talon tekoa. Omenapuita tuli istutettua toistakymmentä, samoin marjapensaita. Vadelmapensaita tontille istutettiin kaksi pitkää rivistöä. Talon ympärille ei haluttu suuria hoidettavia nurmikkoalueita, metsäinen rinne on kaunein ja helppohoitoisin sellaisenaan.
 
– Oli hienoa, että myös arkkitehti arvosti tontilla kasvanutta vanhaa puustoa, mäntyjä ja katajia. Talon tieltä ei tarvinnut siirtää kuin muutama kataja. Suuret puut suojaavat mukavasti taloa ja antavat kesällä sopivasti varjoa sekä tarjoavat meille mahdollisuuden kuunnella linnunlaulukonsertteja, toteavat Eskelit.
 
Arkkitehdille esitettiin toiveet tulevista tiloista. Haluttiin kolme reilua makuuhuonetta, iso keittiö, kunnon takkahuone saunatilojen lähelle sekä pieni uima-allas. Lisäksi toivelistalla oli paljon luonnonvaloa ja avaraa tilantuntua. Talo päätettiin rakentaa Lecaterm-harkoista, sillä materiaali sopi arkkitehdin muotokieleen.
 
Lue juttu kokonaisuudessaan kesäkuun Meidän Talo -lehdestä.