Kunnon konsti

Pyöröhirsisen omakotitalon tekeminen on yhtä vaativaa kuin osa-aikaisessa käytössä olevan loma-asunnon rakentaminen routivalle ja radonpitoiselle rakennuspaikalle. Hankalin osa-alue on ilmanpitävyyden saaminen aikaan pyöröhirsien liitoksissa, liittymissä ja läpimenoissa. Ilmanpitävyyden kannalta tilanne on haastava nurkissa, joissa pyörtävä hirsipinta törmää eri tasossa olevaan toiseen hirsiseinään ja joissa molempien seinien pitäisi liittyä ilmatiiviisti yläpohjan suoraan ilmansulkukalvoon. Samalla seinien painuminen vaikeuttaa ilmanpitävyyden aikaansaamista.

Helpommaksi tilannetta ei tee se, että eräät hirsivalmistajat höyläävät hirret tuotantotaloudellisista syistä johtuen siinä vaiheessa, kun pintapuu on kuiva mutta sydänpuu joskus aivan likomärkää. Tällöin painuminen on huomattavan suurta, ja joskus viereisten hirsien suhteen erilaistakin, jos hirsien keskinäinen kosteuspitoisuus vaihtelee suuresti.

Pikaisen avun saanet varmasti rakennusvalvontatoimistosta, jossa tunnetaan parhaiten paikalliset osaajat, ellei rakennusvalvonnan väellä ole aikaa lähteä katsomaan ongelmaa.

Rakenteet on syytä avata niin laajalle kuin niistä löytyy kosteutta. Kosteat ja kastuneet materiaalit on aina vaihdettava uusiin ja kuiviin, koska kuivattaminen ei välttämättä riitä eikä mahdollisten mikrobien aiheuttama hajuhaitta poistu.

Vintin luukun reiästä tippuvan ja kodinhoitohuoneen ikkunalistan välistä tulevan veden alkuperä voi olla sade tai sisäilmasta rakenteisiin tiivistynyt kosteus. Selvitä huolellisesti mistä vesi on peräisin ja korjauta viat muistaen, että rakenteiden sisäosassa tulee olla kaikilta osin ilmanpitävä kerros muovikalvosta tai ilmansulkupaperista tehtynä. Liittymissä tarvitaan materiaalipintoihin tarttuvaa liimamassaa ja usein myös pientä puulistaa, nauloja ja hakasia. Muista, että teippien tarraliiman kesto on kovin lyhytikäinen eikä niitä pitäisi käyttää rakentamisessa ollenkaan. Muovikalvoon ei mikään liimamassa tahdo tarttua pysyvästi.

Rannikolla usein haittaava seinäpintojakin pitkin valuva viistosadekaan ei saa päästä rakenteisiin vuorilistojen tai hirsien liitosten kautta. Vesikaton ja seinien alueella tilanne on varsin vaikea, kun tuuli kuljettaa vettä milloin mihinkin suuntaan. Liittymissä tulisi käyttää elastisena pysyvää ja lämpötilavaihteluja sietävää liimamassaa.

Seinän ylähirsien kastuminen ja mikrobivaurioituminen viittaavat siihen, että yläpohjan höyrynsulku- tai ilmansulkukalvoa ei ole liitetty kaikilta osin ilmatiiviisti hirsiseinään. Ongelma voi olla myös siinä, että vesikatteen ja lämmöneristeiden välistä puuttuu tuuletus, jolla poistetaan rakenteiden läpi johtuva lämpö ja mahdolliset pienet sisäilman kosteuspitoisuudet. Tuuletusraon pitäisi ulottua räystäiltä harja-alueelle ja sieltä pois päätyaukkojen tai harjan tuuletusputkien kautta. Harja-alueella tuuletusilman poisto rakenteellisesti on erittäin haastavaa, jos rakennuksessa ei ole vinttitilaa.

Kattopaneelien taakse tuleva ilmansulkukalvo on asennettava pysyvästi kiinni hirsiin ja kaikkiin läpimenoihin käyttäen apuna eri pintoihin tarttuvia liimamassoja. Pahitteeksi ei myöskään ole hirsien pintojen pieni muotoilu alueilla, joilla epätasaisuus vaikeuttaa ilmansulun kiinnittämistä.

Hirsitalonkin ulkopinnassa on aina oltava tuulettuva julkisivuverhous ja tuulensuojakerros, jotta sadeveden tunkeutuminen hirsien liitoksiin estyisi.