Kunnon konsti

Metallisen sisäpiipun asennus on yksi keino kunnostaa nopeasti vanha poltetuista tai kalkkihiekkatiilistä valmistettu hormi. Öljylämmitystaloissa öljyä poltettaessa savukaasujen sisältämä rikki muuttuu paloilman sisältämän kosteuden vaikutuksesta varsinkin kalkkihiekkatiiltä ja laastia syövyttäväksi laimeaksi hapoksi, mikä tuhoaa sementti- ja kalkkipitoisia rakennusaineita.

Samoin syövyttävissä olosuhteissa, joissa savukaasun lämpötila savuhormissa alittaa kastepisteen ja polttoaineen rikkipitoisuus on yli 0,1 % tai polttoaineet sisältävät klorideja, savuhormin sisäkuorena tulee käyttää syöpymisen kestäviä materiaaleja tai pinnoitteita.

Savukaasujen sisältämä kosteus tiivistyy usein hormin yläpään seinämille ja aiheuttaa yhdessä noen kanssa rakenteissa mustumista ja pakkastilaan joutuneissa hormin osissa joskus myös pakkasrapautumista, eli muurauksen hajoamista.

Varsinkin uusien öljypolttimien ilman läpivirtauksen pysähtyminen automaattisesti aiheuttaa piipun yläpään liiallisen jäähtymisen seurauksena joskus pahatkin kondenssikosteushaitat koko hormiin.

Hormin päässä lämpötilan pitäisi olla niin korkea, että sinne ei pääse muodostumaan kastepistettä. Sopiva lämpötila on noin 50–60 astetta.

Kosteus- ja rapautumishaittoja vastaan on kehitelty piipun sisäpinnan pinnoittaminen emali- tai keraamisella pinnoitteella. Samoin ruostumattomasta teräksestä valmistetulla sisäpiipulla saavutetaan vastaava suoja.

Kosteuden tiivistyminen hormin yläpään sisäpinnoille on kuitenkin kovapintaisella metallisisäpiipulla merkittävä haitta. Tiivistynyt vesi kun valuu alas piipun alapäähän ja on poistettava sieltä hallitusti. Muuten hormin ja sen alapuolisille rakenteille voi aiheutua kosteusvaurioita.

Metallisen sisäpiipun nuohous on koulutetun ammatti-ihmisen hommaa, eikä siinä kannata säästää. Nuohoojan velvollisuuksiin tulee tarkastella nuohouksen yhteydessä kaikki hormiin liittyvät paloturvallisuusasiat ja kertoa niistä kiinteistön haltijalle tai omistajalle sekä antaa tarvittaessa korjausohjeet.
Metallinen sisäpiippu nuohotaan erikoisella nuohousharjalla, joka ei saa olla liian teräväpiikkinen, että piipun metallipinta ei naarmuunnu. Kysymykseen tulee nailon- tai muoviharja.

Sisäasianministeriön 2005 annetun asetuksen mukaan myös sisäputkella varustetut hormit tulee puhdistaa käytöstä riippuen muutaman vuoden välein nokipalon estämiseksi. Kesäasuntokäytössä olevien tulisijojen ja hormien nuohous tulisi teetättää ammattitaitoisella nuohoojalla kahden–kolmen vuoden välein ja vakituisesti käytettävien kerran vuodessa, vaikka itse olisikin hormia rassannut. Hormin sisäpinnalle kertynyt noki pienentää myös tulisijan vetoa.

En ole vielä kuullut, että vakuutusyhtiö olisi asettanut nuohoukselle ehtoja, mutta jos nuohouksen laiminlyönti aiheuttaa esim. nokipalon seurauksena piipun halkeamisen ja sen jälkeen tulipalon, niin korvausten saantiin saattaa liittyä aikamoista kädenvääntöä. Vakuutusyhtiöillä näyttäisi olevan perusteet evätä korvaukset, jos jotain ikävää tapahtuu.

Toisaalta viime vuonna annetussa Pelastuslaissa sanotaan: ”Pelastuslaitos voi yksittäisen kohteen osalta antaa luvan siihen, että nuohouksen suorittaa joku muu kuin nuohooja.”

Loppusanoina kuitenkin: Edellä oleviin ohjeistuksiin ja määräyksiin sekä todennäköisiin välinepuutteellisuuksiin viitaten, peltisenkään savupiipun nuohousta ei kannata yrittää tehdä itse.