Kunnon konsti

Vanhan talon lämpöeristys

Olemme remontoimassa 1950-luvun taloa. Tarkoitus on parantaa lämmöneristystä, mutta koska sisätilat ovat kunnossa, ajatus olisi tehdä työ ulkoapäin.

Mitä mieltä ollaan SPU-eristelevystä? Jo 10 cm eristettä runkotolppien väliin kerrotaan riittävän, eikä höyrynsulkua tarvita. Vanhassa talossa ei höyrynsulkua ole, alkuperäiset paperit voivat seinissä olla. Eriste jäykistäisi rakennetta, mutta ehkä vinolaudoitus ainakin osittain kannattaa tehdä uudelleen.

Tuulensuojalevyä ei kuulemma tarvita – jäävätkö tolpat ulkolaudoituksen alle paljaiksi? Liittyykö tähän eristämistapaan joitakin riskejä? Vaihtoehtoinen materiaali olisi kaiketi ekovilla, mutta kosteuden ja homehtumisen kannalta SPU-eristeet tuntuvat turvallisemmilta, kun höyrynsulkua ei ole, ja räystäät eivät saisi lyhentyä tuumaakaan. Onko 50-luvun tervapaperi tms. liian tiivis, eli onko vaarana tehdä kaksi tiivistä pintaa?

Vastaus:

50-luvun talosi lienee lämmöneristetty tuon ajan tavan mukaan sahanpurulla, jonka ns. normaalinen lämmönjohtavuusarvo (lambda) on jonkin verran huonompi kuin nykyisin käytettyjen kevyiden eristeaineiden. Ympäristöministeriön ohjeissa julkaisussa C4 on lämmöneristeille ilmoitettu lambda-n -arvoja, jotka polyuretaanin (SPU) osalta vaihtelevat välillä 0,24–0,45. Arvot riippuvat eristeen sijoituspaikasta, kosteustilasta ja siitä miten eriste on “paketoitu” rakenteeseen.

Paras eristysominaisuus syntyy, kun eristeen molemmilla pinnoilla on siihen liimattuna jokin metallinen kerros, esim. alumiinikalvo. Sahanpurueristeeseen liittyy useita muuttuvia tekijöitä, joita on vaikea ottaa huomioon.

Koneellisesti puhalletun kivivilla-, lasivilla- ja puukuitueristeiden normaalinen lämmönjohtavuus on taulukossa esitetty samaksi (0,06). Yleensä tuo lämmönjohtavuusarvo on keveillä eristemateriaaleilla n. 0,03–0,04 välillä ja raskaimmilla n. 0,1 tietämissä.