Kunnon konsti

Varsinkin pyöröhirsitalon rakentaminen niin, että se vastaisi omakotitalon teknisiä vaatimuksia, on suunnittelijalle ja rakentajalle varsinainen haaste. Rakenneratkaisuissa ja rakentamisessa kun pitää ottaa huomioon mm. tuoreen hirren kuivumisesta johtuva kutistuminen ja siitä johtuvan rakenteiden painuminen ja liukuminen, hirressä suhteellisen kosteuden vaihteluista johtuvat muodonmuutokset, vaaka- ja vinorakenteiden liittyminen ilmanpitävästi hirsiin, tilkkeiden ja tiivisteiden ilmanpitävyys liitoksissa, liittymissä ja läpimenoissa sekä korvausilman saanti vedottomasti.

150 mm:n pyöröhirsirakennuksen ulkoseinän lämmöneristysominaisuudet eivät ole lähelläkään niitä ominaisuuksia, mitä tarvitaan talvikäyttöisessä rakennuksessa. Vetoisuutta ja energiakuluja riittää. Tavanomaisten tilkkeiden ilmanpitävyys on niin heikko, että rakennuksessa oleva alipaine imee korvausilmaa juuri lattian tasossa olevien ja aika kapeiden liitosten läpi, aiheuttaen vetoa. Samoin ulkoilma pyrkii sisälle lattiarakenteessa käytetyn mineraalivillakerroksen läpi, ellei sen molemmissa pinnoissa ole täysin ilmanpitävää kerrosta.

Nyt kun viime talvet ovat olleet poikkeuksellisen kylmiä, on kupariputkessa paikoillaan oleva vesi jäätynyt pakkasilman virrattua hirsitilkkeiden läpi sisätiloihin. Putkien turpoaminen johtuu siitä, että jäätyessään veden tilavuus kasvaa ja se usein rikkoo putket. Seurauksena ovat usein isotkin vesivahingot, kun jää sulaa putkessa!
Pakkasvahdit eivät ole toimineet halutulla tavalla, johtuen niiden sijoittumisesta ja lämpötilan asetuksista. Lämpötila tule säätää riittävän korkeaksi, jotta lähialueen ilmamassa alkaa liikkua, eikä jää paikoilleen esim. umpinaisen pumppukaapin yläosaan. Kun ilmavirta liikkuu lämmönlähteessä ylöspäin ja tilan kylmillä alueilla alaspäin, niin ulkoseinän alanurkassa voi hirsitilkkeiden läpi virtaavan ulkoilman johdosta helpostikin olla pakkaslämpötila. Siksi patteri on hyvä sijoittaa mahdollisimman alas lähelle lämmitettäviä kohteita ja putket eristettyinä lähelle katonrajaa.

Kuumavesivaraajan takana ja alhaalla olevat vesijohdot ovat suojassa lämmön vaikutukselta.

Kun lämmityskaapelilla varustettu vesijohto nousee maaperästä läpi rossipohjan sisälle, niin suojaputken tulisi ulottua routarajan alapuolelle ja suojaputken ilmatilan tulisi olla täytetty polyuretaanivaahdolla. Suojaputken ja rossipohjarakenteiden ilmansulkukerrosten tulee liittyä toisiinsa ilmanpitävästi, jotta pakkastilaista ulkoilmaa ei pääse virtaamaan lattiarakenteisiin ja sisälle.

Jos vesiputkien nykyinen sijainti on ainoa vaihtoehto, olisi ne hyvä ainakin lämmöneristää ja maisemoida höylälaudalla. Silloin vaarana on kuitenkin hirren sisälle muodostuvan pakkastilan siirtyminen lähemmäs vesijohtoja.

Pakkasvahtina toimivien pattereiden sijainteja ja lämpötilasäätöjä tulisi muuttaa niin, että niiden lämmin ilmavirta kulkee vesijohtojen ohi. Pumppukotelon rakenteen tulisi olla osittain avoin pesutilaan, jotta liian kylmä ilma valuu pois tilasta, ja pakkasvahdin sijoittua niin, että se lämmittää myös vesijohtoja.

Lähellä lattiaa olevien hirsien vaakaliitokset on syytä tiivistää ilmanpitäviksi sopivalla liimamassalla joko ulko- tai sisäpuolelta, jotta hallitsemattomasti sisälle pyrkivä pakkasilma ei ole haitaksi.

Rakennuksen ulkopuolinen lisäeristyskään ilmansulkukerroksineen ei olisi pahitteeksi. Se pienentäisi samalla energiakuluja merkittävästi.

Saunassa pakkasvahdin parempi paikka olisi kuumavesivaraajan takana.