Meidän talo 5/2013
Melukylän kasvatit
Asuin vuosia talossa, joka sijaitsi rauhallisella alueella mutta harmillisesti kulmatontilla bussilinjan varrella. Kun bussit kukonlaulun aikaan alkoivat kaasuttaa ja kirskuttaa jarrujaan, sikeä uni keveni pinnalliseksi horteeksi. Hassua, että ymmärsin tämän vasta pois muutettuamme. Heti ensimmäisenä yönä uudessa osoitteessa nukuin kuin tukki aamuyhdeksään.
Melu on ympäristöongelma, jonka torjunnasta on vasta viime vuosina alettu vakavasti puhua. Hyvä, että edes nyt, sillä melulla on yllättäviä terveysvaikutuksia. Lähes miljoona suomalaista asuu alueella, jossa melutaso ylittää turvallisena pidetyn 55 desibelin rajan. Jatkuva altistus liikennemelulle voi tutkimusten mukaan herkistää sydänkohtauksille. Melu nostaa myös verenpainetta ja sykettä sekä pahentaa stressiä.
Ärsyttävään meluun voi jossain määrin tottua. Tämä on petollista, sillä negatiiviset terveysvaikutukset toteutuvat, vaikkei melu varsinaisesti häiritsisi ihmistä.
melun torjumiseksi on onneksi tehtävissä paljon. Jenni Vuorio ja Johan Vornanen rakensivat talon Vantaalle aivan pääradan varteen. Meluntorjunta oli punaisena lankana rakentamisessa. Nyt he ovat asuneet tyytyväisinä talossaan jo vuoden. Äänien torjunta onnistui niin hyvin, ettei kivenheiton päässä ohi kiitävistä junista kuulu sisälle kuin vienoa suhinaa. Lue lisää sivulta 30 alkavasta jutustamme.
Helsingin Sanomat katsoi hiljattain ääniasiaa hieman toisesta näkökulmasta. Olli-Taavetti Kankkunen tekee väitöskirjaa kuuntelukasvatuksesta, ja hän esitteli jutussa erästä sen metodia, kuuntelukävelyä. Sellaisen voi tehdä missä vain: kotipihalla, meren rannalla, ruuhkan keskellä. Eikä silloin ole olemassa hyviä tai huonoja ääniä. On vain äänimaisema, jonka analyyttinen kuuntelu avaa aistit ja lisää ymmärrystä siitä, että omaan ääniympäristöön voi vaikuttaa.
Mukavaa kesän odotusta!
Titta Kiuru
päätoimittaja
SEURAAVA NUMERO Meidän Talo 6/2013 ilmestyy 5.6.




