Mehukasta purtavaa

Meidän talon saat nyt myös digilehtenä.

Jaa
Suosittu omena on terveellinen ja kohtuullisen helppohoitoinen puu.

Maukas ja terveellinen omenapuu on vanhin hedelmäpuu Suomessa. Ensimmäisiä viljelmiä on ollut maassamme jo 1400–1500-luvuilla. Kotien pihapiireihin omenapuut tulivat 1700-luvulla. Taimia tuotiin hansareittien mukana satamakaupunkeihin, joista ne vähitellen levisivät sisämaahan. Erityisesti kartanoiden ja pappiloiden pihat olivat suunnannäyttäjinä muille.

1800–1900-lukujen taitteessa ja sotien jälkeen 1940-luvulla omenien kasvattaminen pihoilla oli yleistä. Omenista saatiin tarvittavaa lisäravintoa omavaraistalouksiin. 1960-luvulla tuontiomenat vähensivät kotitarveviljelyä, ja omenapuita istutettiin enemmän koriste- kuin hyötykasveiksi.
2000-luvulla lähi- ja luomuruoan sekä itse tekemisen arvostaminen ovat jälleen kasvattaneet hyötykasvien käyttöä osana istutuksia. Omenapuut ovat taas suosiossa.

– Kaikkea ei haluta ostaa valmiiksi jalostettuna kaupasta, sillä alkuperäisiä makuja ja raaka-aineita arvostetaan. Tuontiomenat ovat enimmäkseen makeita, ja ne on jalostettu koviksi kestämään kuljetusta ja kolhuja. Kotimaissa omenissa on erilainen maku ja tuoksu; nehän voidaan kerätä lähes kypsinä. Kotimaiset lajikkeet ovat aromiltaan raikkaita ja happoisia, sanoo toiminnanjohtaja Hannu Salo Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitosta.

Valitse lajike käytön mukaan

Omenalajikkeet luokitellaan kypsymisajan mukaisesti kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Omaan pihaan on hyvä istuttaa ainakin kahta eri lajiketta, jolloin tapahtuu ristiinpölytystä ja satomäärä kasvaa. Kukat ovat kaikilla lajikkeilla kokovalkeita tai valkeita punaisin reunoin.

Kesälajikkeet ovat parhaimmillaan heti kypsyttyään elo-syyskuussa. Kesäomenat ovat parhaita sellaisinaan nautittuina. Ne ovat ohutkuorisia, eivätkä säily varastossa.

Syysomenalajikkeet valmistuvat syyskuun puolivälissä. Niitä voi säilyttää viileässä noin 2–3 viikkoa. Syysomenia voi käyttää sellaisinaan tai säilöttyinä.

Talviomenat kypsyvät syyskuun loppupuolella tai lokakuussa. Ne kannattaa poimia hieman ennen täyttä kypsymistä, ja niistä tulee herkullisen meheviä viileässä varastossa. Parhaiten säilyviä lajikkeita voi nauttia jopa joulun jälkeen. Talvilajikkeita voi käyttää myös säilöntään.

Lue lehdestä 2/2012 omenapuiden tyypillisimmistä taudeista ja tuholaisista sekä puiden hoidosta.

Pirja on aikainen kesäomena, joka säilyy vain noin pari viikkoa. Pirja menestyy jopa VI vyöhykkeellä saakka. Muita kesälajikkeita ovat Vuokko, Huvitus ja Valkeakuulas. Yläkuvassa on talviomena Lobo. Mehukas ja hapokas lajike on arka hedelmäruvelle ja menestyy vyöhykkeillä I-II.
Jaa